Blogit

JYVÄSKYLÄSTÄ HELSINKIIN LA 7.8.2010

Written by Tanja Friday, 13 August 2010 09:01

- Päivä pääkaupungissa -

Koko viikon oli VR:llä ollut ongelmia. Esim. keskiviikkona riehui Veera-myrsky, aiheuttaen melkoisia tuhoja. Junavuorot oli em. päivänä Tampere-Jyväskylä väliltä korvattu linja-autoilla. Ystäväni, joka liikkuu sähköpyörätuolilla, oli tuona päivänä tulossa meille Hämeenlinnasta kylään junalla, tulikin sitten invataksilla VR:n kustantamana.

No, meitä kovasti jännitti tuo meidän lauantain matkamme, että millä pelin ja miten selvitään. Aamulla Pendolino lähti Jyväskylästä aikataulussaan klo 7.30 ja perillä Helsingissä olimme aikataulun mukaisesti klo 10.30.

Retkemme alkoi sopivan invavessan etsimisellä. Suuntasimme kohti eduskunnan uutta lisärakennusta, jonka kahvion siistissä vessassa olen kerran aikaisemmin käynyt. Se oli nyt kuitenkin lauantaina suljettu. Jostain päättelimme, että aseman lähellä oleva Kampin-kauppakeskus voisi olla sopiva paikka. Koska kauppakeskus on iso ja vaikka siellä on opasteet, turistit ovat aina turisteja. Emme opastetaulun kohdalla hahmottaneet, että missä kerroksessa olemme. Kun vähän aikaa pyörimme kauppakeskuksessa, kysyin eräästä parturiliikkeestä neuvoa vessojen suhteen ja saimmekin hyvät neuvot, mutta edelleenkään emme heti löytäneet vessoja, vaan menimme ensin jotenkin ohi. Vessat toimivat kolikoilla ja vessojen vieressä oli tosi kätevä kolikonvaihtoautomaatti. Tampereen rautatieasemalla törmäsimme nimittäin ongelmaan, että ei ollut sopivaa kolikkoa ja vasta kolmas aseman kioski suostui vaihtamaan pikkurahaa.

Kauppakeskuksesta meidän PITI suunnata Kauppatorille. Vaan kuinkas sitten kävikään. Allekirjoittanut kadotti totaalisesti suuntavaistonsa. Meidän piti ”oikaista” ja lähdimme ihan vika suuntaan. Meillä oli kyllä kartta, mutta ilmansuunnat hukassa. Jotenkin suunta oli aina väärä; Simonkatu, Kansakoulunkatu, Annankatu, Albertinkatu… miten ihmeessä ihminen voi mennä näin väärään suuntaan ja vielä kartta kädessä?! Silmälasitkin laitoin nenälle, muttei auttanut yhtään. Pitää varmaan hankkia uudet silmälasit. Jotenkin hätäännyin ja mieheni näkö on ms-taudin vuoksi heikko, hänestä ei ollut apua, vaikka onkin aikanaan työelämässä ollessaan asunut Helsingissä ja Espoossa yhteensä kuuden vuoden ajan. Henkilökohtaiselle avustajalle yritin karttaa näyttää, mutta hän tuntui olevan yhtä ulkona, kuin minäkin. Sen huomasin kuitenkin, että kadun reunat olivat suojateiden kohdalla ihan sähköpyörätuolilla ylitettäviä. Vihdoin hahmotin oikean suunnan.

Stockmannin kulmilla oli katutöitä, jotka kavensivat jalkakäytävää. Pääsimme Esplanadin puistoon. Siitä turistikin osasi jo kauppatorille. Kauppatori on möykkyinen kuin mikä, mutta se kuuluu asiaan. Kelattavalla tuolilla siellä on varmasti todella hankala liikkua. Käsittämätön helle ja ilma seisoi. Edes meri ei viilentänyt tunnelmaa. Vanhaan kauppahalliin pääsi hyvin, reunimmaiset ovet olivat avoinna ja käsittääkseni keskimmäiset ovet toimivat sähköisesti. Kauppahallin kiersimme, mutta siellä oli niin paljon turisteja, ettei oikein sähköpyörätuoleilla sekaan tahtonut sopia. Tuntui, että kaikki Helsingin turistit olivat sinä päivänä kauppatorilla ja hallissa. Kauppatorilla yritimme etsiä varjoista kohtaa, mutta kahdelle sähköpyörätuolille sellaista ei tuntunut löytyvän. Jäätelökioskin varjossa saimme nautittua pehmikset.

Mieheni lähti avustajan kanssa sitten Stockmannille ja Kiasmaan. Minä jäin kauppatorille odottamaan lapsuuden ystävääni, joka oli saapumassa sinne Suomenlinnan lautalla. Siinä odotellessani panin merkille, että Helsingissä on kivat omat kaistat polkupyörille. Koska jalankulkijoiden väylä oli ahdas, ajoinkin itse tasaisen polkupyöräkaistan reunassa niin, etten haitannut polkupyöriä. Se lienee sallittua sähköpyörätuolilla, vaikka se neljällä pyörällä liikkuukin?! Tai sitten ei? Jyväskylässä polkupyörät ajavat jalankulkijoiden seassa jalkakäytävällä ja se voi olla vaarallistakin. Jotain pieniä pätkiä pyöräkaistaa olen Jyväskylässä nähnyt, mutta niillä taapertavat jalankulkijat ja polkupyörät sikin sokin. Täällä maalla ei ole ideaa ymmärretty.

Odottavan aika on pitkää, niin nytkin. Aurinko porotti ja varjopaikkaa sai hakea toden teolla. Tulihan se lautta sieltä. Jäin miettimään, että pääseekö niille lautoille levällä sähköpyörätuolilla? Olen joskus lapsena viimeksi käynyt Suomenlinnassa.

Lautan saavuttua lähdimme sitten ystäväni ja hänen perheensä kanssa Kiasmaan, jossa mieheni avustajansa kanssa odottivat. Stockmannin reissu oli mennyt heiltä pieleen, koska eivät löytäneet oikeaa esteetöntä reittiä tietylle osastolle. Olivat kysyneet joltain myyjältä, joka oli neuvonut väärin (joku liian jyrkkä luiska?). Sitten olivat kysyneet uudelleen ja myyjä oli kadonnut jonnekin kysymään. Koska myyjää ei hetkeen näkynyt, olivat mieheni ja avustaja lähteneet koko Stockmannilta pois tyhjin käsin. Stockmann ei ehkä ole ihan pyörätuolilla liikkuvan ihmisen paratiisi, vaikka siellä periaatteessa selviääkin. Tilavat uudet, isot kauppakeskukset ovat helpompia. Itäkeskuksessa olen joskus käynyt ja sinne pääsee yllättävän hyvin Rautatieasemalta metrolta. Kun asuin Hämeenlinnassa, niin silloin tuli enemmänkin vierailtua Helsingissä.

Kiasma on toimiva paikka sähköpyörätuolin kannalta. Sähköovia siellä ei ole, mutta muuten kyllä. Söimme ja kahvittelimme Kiasmassa ja toimivan, ilmaisen vessankin löysin tällä kertaa heti kulman takaa. Yläkerran näyttelyäkin ehdimme pikaisesti katsomaan. Viidennestä kerroksesta on aivan uskomattomat näköalat, voin suositella kaikille turisteille, jotka käyvät Helsingissä! Päivän oppi oli se, että Helsinki on iso ja turistin ei kannata poiketa tutuilta reiteiltä, jos ei omista hyvää suuntavaistoa. Pääkaupunkimme on hieno paikka ja siellä olisi varmasti paljonkin nähtävää.

Sitten olikin jo kiire rautatieasemalle. Pendolino oli lähdössä ihan ajallaan. Meidät nostettiin junaan. Pendolinossa on kaksi invapaikkaa, mutta nyt oli tulossa vielä kolmaskin sähköpyörätuoli, joka mahtui hyvin kyytiin. Tämä kolmas henkilö oli ostanut lipun junaan johonkin toiseen vaunuun (ei invapaikalle) viime hetkellä juna-automaatista, kun ei ollut päässyt lähtemään edellisellä junalla. Helsingissä paistoi aurinko täydeltä terältä, mutta Tampereella oli satanut vettä ja paljon. Tampereelta tuli vielä lastenrattaat samaan vaunuun ja sitten oli jo ahdasta. Tampereella kuuluttivat, että junan lähtö viivästyy hetkisen, myrskytuhojen vuoksi. Orivedelle kun päästiin, kuulutettiin, että juna seisoo puoli tuntia. Odotus venyi kuitenkin noin tunniksi. Ohjauslaitevika. Orivedeltä Jämsään juna mateli hiljaa. Kaiken kaikkiaan meidän kolmen tunnin Pendolino-matka venyi viideksi tunniksi.

Olen ollut aina hieman hissikammoinen ihminen. Kun vielä kävelin, en koskaan käyttänyt hissiä. Vasta sairauden edetessä olen pikku hiljaa oppinut käyttämään hissiä. Pelkään edelleen ahtaita vanhoja hissejä. Jämsän ja Jyväskylän välillä on radalla 8 tunnelia. Muistaakseni yksi tunneli oli jotain yli 4 km pitkä. Tuli sellainenkin mieleen, että jos juna pysähtyy johonkin pimeään tunneliin ja jää sinne seisomaan tunniksi, iskeekö minuun jokin paniikki? Tunneleissa ei ole edes puhelinkenttää, mikä on jo itsessään aika ahdistava ajatus. Tämä nyt oli jossittelua, mutta tämän viiden tunnin matkan aikana oli aikaa maalata piruja seinille.

Retkipäivä herätti monenlaisia tunteita. Oli ihanaa käydä Helsingissä. Kuitenkin kun eksyimme Helsingin keskustassa, tuli harmituksen tunnetta. Junassa kotimatkalla tuli suurta epätietoisuuden ja väsymyksen tunnetta, että pääsemmekö kotiin ollenkaan. Kotiin kuitenkin päästiin, se oli tärkein juttu.

Kulunut kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin ja on tullut retkeilyä paljon. Henkilökohtaisille avustajille on tullut pitkiä työpäiviä ja heidän joustavuuttaan on tarvittu, että olemme päässeet näille retkille. Kiitos kaikille henkkareille, jotka jaksavat reissata ja tehdä nämä retket mahdollisiksi. Juna on mielestäni hyvä väline liikkumiseen, kun matkataan sähköpyörätuoleilla. JUNARATOJA JA REITTEJÄ KANNATTAA MIELESTÄNI KEHITTÄÄ. Näin kaikki pääsevät liikkumaan ja yksityisautoilu vähenee.

KORPILAHTI, SATAMA 29.7.2010

Written by Tanja Friday, 06 August 2010 09:18

- Toimiva taukopaikka Jyväskylä Tampere välillä -

Kahvila-Ravintola SATAMAKAPTEENI

Korpilahdentie 8 • 41800 Korpilahti

Matkustimme Jyväskylästä Korpilahdelle invataksilla. Olimme ilmoittautuneet kulttuurikävelylle ja taisi olla heinäkuun kuumin ilta! Kulttuurikävelyn lähtöpiste oli uudelta Satamakapteeni rakennukselta. Korpilahden satama on hyvin kaunis ja se on Päijänteen rannassa. Korpilahti oli aikaisemmin oma kuntansa, mutta kuntaliitosten myötä se on liitetty Jyväskylään. Uusi satamarakennus on rakennettu tänä vuonna ja rakennuksessa on onnistuttu mielestäni suunnittelun suhteen myös esteettömyysnäkökulmasta hyvin.  Satamarakennus on puuta ja invaramppi on jännästi ”piilotettu” osaksi seinän taakse ja on osa rakennusta. Usein näkee ramppeja, jotka tosiaan NÄKEE  jo kauas. Koska tämä ramppi on seinän sisällä, niin tämän luulisi pysyvän kuivana ja ei pitäisi olla liukas talvellakaan. Kokonaisuus oli rakennuksena tasapainossa ympäristön kanssa.

Kulttuurikävely jatkui satamasta vanhaa valtatietä eli nykyistä pääkatua Martinpolkua pitkin. Tiedossamme oli, ettei kulttuurikävely ollut mikään esteetön retki, mutta ajattelimme, että osallistumme siihen niiltä osin, kuin se on meille mahdollista. Olin etukäteen ilmoittanut, että osallistumme sähköpyörätuoleilla ja tämä olikin huomioitu hyvin, reittiä valittaessa. Hellettä oli yli 30 astetta.

Korpilahti sijaitsee Tampere-Jyväskylä valtatien (nro 9) varressa ja voisin suositella Satamakapteenia esim. TAUKOPAIKAKSI, jos on jollain pidemmälläkin automatkalla. Itse ainakin viettäisin taukoni mieluummin täällä, kuin perinteisellä bensa-asemalla.  Satamakapteenista löytyy TILAVA invavessa-lastenhoitohuone. Niin ja tietysti tähän paikkaan kannattaa tulla myös veneellä, jos sattuu Päijänteellä seilaamaan!!! Satamakapteenissa sijaitsee lisäksi Ulla Huttusen ja Arto
Salmisen PIKKUINEN emali- ja puutaidemyymälä, johon kannattaa tutustua.

Satamakapteeni oli avoinna klo 23 saakka ja niin nautimme iltateet Päijänteen rannassa, auringonlaskun siivittämänä. Ilma oli kuin linnunmaitoa ja järvi tyyni.

http://www.satamakapteeni.fi/

Linnanmäki on parempi kuin Särkänniemi

Written by Amu Urhonen Thursday, 29 July 2010 20:47

Lapsuuteni meni osittain hukkaan. En ymmärtänyt, että huvipuistoissa kannattaa mennä laitteisiin, vaan tyydyin katsomaan niitä pelokkaana sivusta. Olen ottanut vahinkoa jonkin verran takaisin aikuisiällä. Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla onnelliseksi vuoristoradassa ja kastua alusvaatteita myöten tukkijoessa.

Olen käynyt elämäni molempien kaupunkien huvipuistossa, siis Linnanmäellä ja Särkänniemessä. Johtopäätökseni on tamperelaisittain nolo: Linnanmäki voittaa Särkänniemen mennen tullen. Tärkein voittotekijä on tunnelma. Helsingissä on osattu hyödyntää kauniita maisemia. Tänä vuonna Linnanmäellä käydessäni olin juuri lukenut Kjell Westön Helsingissä tapahtuvaa teosta Gå inte ensam ut i natten, joten maailmanpyörässä ja monessa muussa laitteessa kokemani rakkaus kaupunkia kohtaan kasvoi ylitsevuotavaksi. Maisemien katseleminen laitteista on ihan eri asia kuin Näsinneulasta, koska samalla voi nauttia liikkeestä ja tuntea kaupungin tuulen kasvoillaan.

Linnanmäellä on myös paremmat laitteet. Sitä tosiasiaa ei muuta sekään, että Särkänniemessä on paras yksittäinen laite, Tornado. Linnanmäellä ei tarvitse tyytyä yhteen, sillä siellä on monta, johon on pakko päästä.

Linnanmäestä on eettisestikin helpompi nauttia, koska siellä ei pidetä eläimiä. Minusta olisi parempi, jos delfinaario ja lasten eläintarha lopetettaisiin ja jätettäisiin huvipuisto, Näsinneula, taidemuseo ja planetaario. Siinä olisi ihan riittävästi, eikä kukaan kärsisi.

Esteettömyydessä ei ole kummallakaan kehumista. Avustaja on oltava mukana jo jyrkkien mäkien takia. Linnanmäellä on aavistuksen joustavammat säännöt avustajien suhteen, kun taas Särkänniemi on viime vuosina vetänyt ne tarpeettoman tiukalle. Useimmat laitteet ovat korkeita tai portaiden päässä, joten minut on nostettava niihin. Särkänniemessä muutamassa uusimmassa laitteessa, esimerkiksi Koskiseikkailussa, on nostolaite, mutta yleisesti ottaen esimerkiksi satakiloisen, ei-kävelevän miehen on mahdotonta päästä laitteisiin. Ehkä on ajateltu, että huvipuistot ovat ensisijaisesti lapsille ja että vammaista lasta kyllä jaksaa nostaa. Se on tietysti väärä ajatus, sillä huvittelun perusluonteelle on ominaista, että kuuluu jokaiselle.

JYVÄSKYLÄSTÄ VAASAAN 22.7.2010

Written by Tanja Thursday, 29 July 2010 07:18

Hieman heinäkuun puolivälin jälkeen, teimme perinteeksi muodostuneen kesäretkemme Vaasaan. Jyväskylästä Vaasaan menee suora taajamajunayhteys. Tästä taajamajunasta kirjoitin näille sivustoille enemmän, kun toukokuussa kävimme ostosmatkalla Tuurissa. Taajamajuna pysähtyy lähes jokaisella pienellä asemalla, joita radan varrella riittää ja matka Jyväskylästä Vaasaan kestääkin nelisen tuntia. Matka sinänsä on elämys ja matkanvarrella ikkunoissa vilahtelevat vanhat, erittäin kauniit asemat. Meno on kiireetöntä ja leppoisaa. Rataosuus Jyväskylä-Haapamäki on rakennettu jo 1890-luvulla. Rata on edelleen sähköistämätön ja matka taittuu diesel-veturilla. Ravintolavaunua ei näissä taajamajunissa ole, joten eväät pitää varata, aina termaria myöden mukaan. Matkaan juna lähti Jyväskylästä klo 7.30 ja edessä oli neljän tunnin junassa istuminen.

Juna Vaasaan saapui ajallaan ja meitä vastassa olivat mieheni entinen työkaveri vaimonsa kanssa, sekä serkkuni ja hänen tyttärensä. Vaasan rautatieasema on matkakeskus eli samaan paikkaan saapuvat myös linja-autot. Asema on vanha, mutta remontoitu. Käsittääkseni Vaasan asemalta löytyisi invavessa (en ole ihan varma), mutta meillä on aina ollut tapana käydä läheisen hotellin invavessassa, joita löytyy hotellista kaksin kappalein vierekkäin. Hotellin vessat ovat hieman ahtaat, varsinkin, jos on avustaja mukana, mutta siistit. Naisten invavessassa oli kokoon taittuva lastenhoitopöytä levällään ja tarvitsin serkkuni apua, että saatiin raivattua tilaa vessaan (Radisson Blu Royal Hotel, Hovioikeudenpuistikko 18). Kyseisen hotellin aulasta löytyy myös VaasaOpas, joka kannattaa turistin ottaa matkaan.

Koska matkoihin päivän aikana kuluu jo noin 8 tuntia, ei luonnollisesti perillä enää jäänyt aikaa kuin vajaa nelisen tuntia. Rakastan kuitenkin junamatkailua niin paljon, että kahdeksan tuntia saman päivän aikana junassa ei minua paljon rasita. Seuraan matkalla uteliaana maisemia ja ihmisiä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka vetävät junassa verhot tiiviisti kiinni ja alkavat lukemaan jotain juorulehteä (anteeksi vaan). Aikataulu perillä oli aika tiukka.

Menimme tulokahveille Vaasan kauppahalliin. Meillä oli se käsitys, että etukautta ei pyörätuolilla pääse. Kiersimme halliin takakautta, jossa oli vähän ahdasta, hankalia ovia ja rappusiin piti asentaa erikseen nostettava ramppi. Takakautta saavuimme hallin yläosaan. Kauppahallissa kahvittelimme ja söimme. Halleissa on monesti ongelmana, että käytävät ovat hieman ahtaat ja osa pöydistä on korokkeen päällä, niin oli nytkin. Meitä oli iso porukka koolla, kaksi sähköpyörätuolia ja kuusi kävelevää. Seurueemme mahtui juuri ja juuri käytävälle kahden pienen pöydän ympärille käytävälle

(Bistro A W Stenfors, http://www.kauppahallinbistro.com/ ).

Paikka oli ilmeisesti enemmän lounaspaikka, koska en saanut kahvini kanssa pullaa tms. kahvileipää, toiveestani huolimatta, vaan henkkari toi minulle kahvin kanssa suklaasuukon ja ilmoitti, ettei ollut muuta. Sen sijaan mieheni ja henkkari söivät herkullisen näköiset ISOT salaattiannokset. Tässä kohtaa minua jäi vähän harmittamaan ”laiha”ateriani, mutta en voi syyttää kuin itseäni, etten ollut itse tarpeeksi aktiivinen, vaan delegoin tehtävän henkilökohtaiselle avustajalle. Hallissa tietysti ahtaus hankaloittaa ja se, että ostostiski on pienen korokkeen päällä ja sähköpyörätuolilla ei ihan viereen pääsee. Mutta jos pulla/leivoskahville haluaa, niin tämä ei ole ehkä se ihan oikea paikka. Ilmeisesti tämän bistron myyjä (omistaja?) nainen, tuli luokseni ja oli erittäin ystävällinen. Hän kovasti kyseli, että mistä päin olemme tulleet jne. Halleissa minua miellyttääkin juuri tämä henkilökunta, joka tulee asiakkaan lähelle ja tekee olon kotoisaksi.

Kauppahallin valikoimista ostin kotiin tuomiseksi TYRNILIMPPUA, jota ei täältä Jyväskylästä saa. Ostos osoittautuikin ihan onnistuneeksi, kun tätä limppua nyt olemme syöneet. Kun tulimme hallista pois, huomasimme, että sinne on helpompikin reitti. Ilmeisesti tämä helpompi reitti on aika uusi? Hallin ylätasosta löytyi hissi, jolla pääsi hallin alatasoon Indiskaan ja sitten Rosson sähköoven kautta ulos. Takakautta halliin saapuessa pitää olla avustajat mukana, mutta Rosson oven kautta kyllä selviää ilman avustajaakin.

Hallista siirryimme torille. Torilla oli kirpputorimyyjiä, joilla oli mielenkiintoisen näköistä tavaraa. Kesäoppaat päivystävät torin laidalla omassa kioskissaan. Tästä infopisteestä voi tiedustella lähistön matkailukohteita. Olisi tietysti voinut käydä TESTAAMASSA oppaat, että josko heiltä olisi löytynyt tulevaisuuden varalle vinkkiä ESTEETTÖMISTÄ kohteista keskustan alueella. Torin laidalta löytyy Rewell Center eli kauppakeskus. Sitä jotenkin aina katselee sillä silmällä, että jos seuraavalla kerralla tulee, niin missä kannattaa käydä ja missä ei. Tästä kauppakeskuksesta bongasin kiinalaisen ravintolan (Shangri-La Buffet), joka saattaa olla ensi kesän ruokapaikkamme? Vaikka osa pöydistä oli ”karsinoissa”, niin pöytiä oli tilavastikin aseteltu ja niin, että niitä pystyy myös vetämään vielä kauppakeskuksen tilavaan aulaan päin. Retkeilymme rajoittui lyhyen ajan vuoksi Hovioikeudenpuistikon varrelle ja torin ympäristöön. Vaasa on kaunis yli 400 vuotta vanha kaupunki ja se kyllä näkyi katukuvassa vanhoina rakennuksina.

Aikamme oli rajallinen ja sitten pitkin jo joutua ostamaan junaan eväitä. Vaasan Citymarket on aivan rautatieaseman lähellä. Kun pääsimme rautatieasemalle, niin samaan aikaan sieltä jo junamme ilmestyikin hyvissä ajoin laiturille ja meitä alettiin lastaamaan sisään kotimatkaa varten. Vaasassa oli lämmin, tuulinen sää. Ilmassa oli sateen uhka, mutta ei onneksi satanut. Tämä retki pitää ehdottomasti uusia ensi kesänä!