Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

JYVÄSKYLÄSTÄ TUURIIN TAAJAMAJUNALLA 29.5.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

http://www.tuuri.fi/

Haapamäellä
Haapamäellä
Kävimme toukokuun viimeisenä lauantaina Tuurissa. Lähdimme ostosmatkalle Jyväskylän matkakeskuksesta klo 10.30 ja matka Tuuriin kesti reilut 2 tuntia. Nämä Jyväskylän ja Vaasan välillä liikennöivät siniset junat ovat vanhoja ja IHANAN TILAVIA sähköpyörätuolille. Niissä matkustaessa tulee lapsuus mieleen ja ne henkivät 1970 ja 1980-lukujen tunnelmaa. Sähkärit nostetaan hissillä junaan, jota vetää punainen vanha dieselveturi. Juna pysähtyy kaikilla mahdollisilla pikkuasemilla ja sen vuoksi matka kestää. Näissä sinisissä vaunuissa on tilaa vaikka kuinka monelle pyörätuolille. Virallisesti siellä on paikat parille tuolille, mutta käytännössä vaunuun, josta tullaan sisälle, mahtuu vaikka kuinka monta tuolia, pyöriä, lemmikkielämiä, lastenrattaita ja matkatavaroita. Harmi, että nämä tilaihmeet pikkuhiljaa poistuvat (romutetaan) ja ahtaammat IC-junat ja tosi ahtaat Pendoliinot tulevat tilalle. Sinisen junan hissiä käyttää konduktööri ja samasta vaunusta löytyy myös tilava invavessa. Ravintolavaunua ei tästä taajamajunasta löydy, joten olemme ottaneet joskus kahvia termariin, kun olemme matkanneet Vaasaan saakka. Juna kuitenkin saattaa heilua ja pomppia sen verran, että kannattaa varata kannellisia/pillillisiä kertakäyttömukeja, ettei kahvit lentele rinnuksille tai lattialle. Meillä on ostettu Sokokselta kannellisia muumimukeja näitä tilaisuuksia varten. Mikä on mielestäni hienoa tunnelman lisäksi näissä sinisissä vaunuissa, niin isot ikkunat. Kun istuu Pendolinossa sähkärissä, niin eihän sieltä matalasta pienestä ikkunasta näe pihalle.

Kun saavuimme Tuurin seisakkeelle, meidät siirrettiin sujuvasti junasta ulos hissillä. Seisakkeelta on kivenheitto itse Suomen suurimpaan Kyläkauppaan. Parkkipaikan läpi sukkuloimme vuonna 2005 (Ruokapuoti) avatun rakennuksen sisätiloihin vessaan. Ruokapuodin ovet avautuivat sähköisesti ja sinne noustiin pitkää ramppia pitkin (vaihtoehtona rappuset). Opasteet vessaan löytyivät hyvin. Invavessa oli asiallinen ja tilava. Samassa oli lastenhoitohuone, joka joskus on vähän hankala, kun on pottaa ja hoitopöytää ja joku jää imettämään lastaan, niin että varaa vessan 20 minuutiksi. Vessa saattaa olla joillekin käyttäjille mahdoton, koska käsinoja oli vain oikealle kädelle. Vasemmalla kädellä saa kiinni etuvasemalla olevasta lavuaarista, jossa on tanko. Olen joskus kuullut kritiikkiä vammaisilta, joilla ei toinen puoli toimi, näistä toispuoleisista vessoista. Lavuaarit, vesihanat ja paperit olivat kuitenkin matalalla ja niihin ylettyi. Vessanpytty oli korotettu. Tämä ei varmasti ole paikan ainoa vessa, mutta meidän kohdalla tämä vessa toimi hyvin.

Oli raikas kesäsää eli sataa hipsutteli hiljaa. Lähdimme siitä kiertämään rakennuksen toiselle puolen, Tavarapuotia kohti. Kelattavalla tuolilla tai kävellen matka on mielestäni pitkä. Lisäksi siinä mennään parkkipaikkaa pitkin, mikä vuoksi pitää olla valpas, ettei jää auton alle. Ennen tavarapuotia poikkesimme kenkäkaupassa. Kenkäkaupan oven nousu oli aika jyrkkä. Siitä olisi juuri ja juuri sähkärillä päässyt, mutta mietimme, että kauppa on ahdas ja kaksi sähkäriä ei mahdu myymälässä liikkumaan. Henkkari kävi pyytämässä myyjän pihalle meitä palvelemaan. Hän toikin pihalle esittelyyn kolme eri kenkämallia miehelleni, sovitettiin ja kaupat syntyivät. Vaikka ilmassa oli hieman vettä, kaupanteko sujui kaupan edustalla olevan lipan alla hyvin.
Tavarapuoti oli esteetön ja sinne pääsi hyvin sähköovista, ilman ramppia tms. nousua. Tavarapuodin käytävät olivat riittävän leveät. Ostoksia tuli tehtyä ja kassalta selvisin hyvin ilman henkkarin apua.

Jokaiselle ruokailijalle löytyy omaan makuun sopiva ruokapaikka Tuurista ja me ruokailimme Ravintola Onnenkivessä. Ruoka oli seisovasta pöydästä (noin 8-9 euroa) kotiruokatyyppistä ruokaa, sisältäen jälkiruokakahvin. Hinta laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Lasit ja ruokailuvälineet olivat korkealla ja henkkarin avustuksella selvisimme niistä ja juomista. Itse sain hyvin kerättyä linjastolta, joka oli sekä oikea- että vasenkätinen ruokani lautaselle, ajaen sähkärin hissi ylhäällä.
Tuurissa voi ruokailla myös à la carte-ravintolassa tai syödä grilliruokaa/pitzaa. Ravintola Onnenkivi ei ollut täyteen tupattu ihmisiä ja pääsimme linjaston viereen, pyöreään vapaana olevaan pöytään vaivattomasti. Söimme noin klo 15 ja pahin lounasruuhka oli jo ohi. Ehkäpä emme olisi paria tuntia aikaisemmin tuonne sopineet.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä tutustumassa Ruokapuotiin, jossa oli tilavat käytävät ja ihan perusruokaa. Se ei ollut mikään Stockmann, mistä ostetaan erikoisherkkuja. Vaan iso kauppa se oli. Ruokapuodista ostimme matkaeväitä junaan. En nähnyt missään mitään irrallisia yleisölle tarkoitettuja pyörätuoleja, joita näkee joskus kauppojen auloissa, mutta niitäkin kannattaa tiedustella, jos on tulossa Tuuriin ja pelkää, ettei jaksa kävellä pitkiä matkoja ja ei ole omaa menopeliä. Tuurin kotisivuilta en löytänyt mitään esteettömyysasiaa, enkä edes sellaista karttaa, johon olisi merkattu invavessat. Hotellin puolella on 35 tyylikästä kahden hengen huonetta, mutta ei mainintaa invahuoneista. Kuvien perusteella huoneet ovat tilavia, mutta miten lie vessojen oviaukkojen tilavuus? Löytyy myös auditoriot ja kokoushuoneet. Pitäisi ihan selvittää, että miten toimivat, ties vaikka joku vammaisjärjestö joskus keksisi pitää kokouksen/virkistyspäivän ko. paikassa, jos tilat toimivat?!

Kun kello lähestyi viittä, tuli aika lähteä radan varteen seisakkeelle. Vähän ripotteli vettä ja piti laittaa sadevarusteita. Seisakkeella on pienen pieni sadekatos ja jossa on penkki. Mahduimme sinne, mutta meidän jälkeen tulleet eivät enää mahtuneet (meitä ennen siellä oli jo pari ihmistä). Sadekatos saisi olla suurempi. Onneksi sade kuitenkin lakkasi. Junaa tulimme odottamaan hyvissä ajoin ja se oli vähän sitten tietysti myöhässä. Tätä retkeä ei kannata tehdä talviaikaan, koska voi tulla kylmä, jos juna on kunnolla myöhässä. Kun juna tuli, istui junassa jo yksi pyörätuolia käyttävä henkilö ja konnari sanoi, että em. henkilö jää seuraavalla, eli Ähtärin asemalla pois. Sanoin sitten, että jään siihen isoon eteisvaunuun odottamaan, niin ei tarvitse veksalilla seuraavalla asemalla. Näihin juniin ei voi varata paikkalippuja. Eteisvaunussa on ihan hyvä matkustaa, siellä on myös isot ikkunat, joista voi katsella maisemia. Retki oli onnistunut, mutta väsy tuli loppua kohden. Omassa kodissamme olimme vähän ennen kahdeksaa ja kun pääsimme kotiin, alkoi sataan vettä ihan tosissaan. Tuuri on hyvä esteetön retkikohde ja junalla pääsee Vaasa/Seinäjoki suunnaltakin kivasti. Hyvällä mielin kävin nukkumaan