Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

JYVÄSKYLÄSTÄ IITTALAAN 8.6.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

http://www.iittalanlasimaki.fi/

Jo aikaisemmin keväällä luin Hämeen Sanomien Tulevia tapahtumia-palstalta, että on Junalla Iittalaan kampanja. Se alkoi kiinnostamaan ja otin yhteyttä VR:ään, josta kerrottiin, että sähköpyörätuoleilla liikkuen Jyväskylästä Iittalaan pääsee junalla. Otin myös sähköpostitse yhteyttä Iittalaan, josta selvittelin, että on invavessat ja homma muuten toimii.

lasikeskusPendoliino Jyväskylästä lähti jo klo 7.30. Vaihto Tampereella IC-junaan ja vaihto Hämeenlinnassa lähijunaan. Hämeenlinnassa Tampereelta tuleva juna tuli suoraan raiteelle 1. Aikaisemmin junat eivät ole tulleet aseman eteen, vaan raiteille 2 ja 3, jolloin on joutunut käyttämään tunnelia, rappusia tai hissiä. Vuosikaudet Hämeenlinnassa pyörätuolia käyttävät henkilöt jouduttiin viemään taksilla asemalaiturille, kun ei ollut kuin rappuset. Joskus vasta 10 vuotta sitten rakennettiin hissit. Nyt kun hämeenlinnalaiset ovat saaneet hissit, ovat keksineet, että juna voi tulla aseman eteenkin. Hämeenlinnan asema on vanha ja siellä ei ole invavessoja. Matka suijui hyvin. Lähijunaan ei voi ostaa paikkalippuja, mutta tilaa oli onneksemme mukavasti. Juna Iittalassa oli noin klo 11.

Iittalassa meitä oli seisakkeella vastassa Lasitehtaan opas, joka matkassa pääsimme turvallisesti rautatien lähellä olevalle Lasimäelle. Lasitehdas melkeinpä näkyy seisakkeelle ja matka ei ole pitkä. Lasimäelle pääsee kahta reittiä, toinen on santatietä (hieman lyhyempi) ja tasaista asfalttia, eli pyörätietä pitkin.

 

Ensiksi menimme Lasimänen ravintola – myymälä tilaan, jonne ovi oli näiden tilojen välistä. Ovea avaamaan pitää olla toinen avustaja, jos toinen työntää pyörätuolia. Koukkua, jolla oven saa auki, ei ollut. Lasimäen ravintolasta löytyy invavessa. Invavessasta löytyy korotettu pytty, sekä käsinojat kummallekin puolelle. Invavessa ei ole mikään tilava, mutta sinne kyllä mahtuu ”hädän hetkellä” sähköpyörätuoli ja henkilökohtainen avustaja. Riihihytistä pitäisi löytyä toinen invavessa, mutta siellä emme käyneet.

Kahvit juotuamme lähdimme klo 12 oppaan johdolla katsomaan lasitehdasta. Meillä pyörätuolia käyttävillä oli mahdollisuus katsoa tehdassalia lattiatasosta. Käveleviä ramppihenkilöitä varten on ylhäällä (rappuset) parvi, josta näkee pidemmälle. Tämän jälkeen suuntasimme oppaan perässä museolle. Museon yläkertaan ei pääse, mutta alakertaan pääsi. Ramppi olisi saanut olla hieman leveämpi ja loivempi, mutta pääasia, että siitä sähköpyörätuolillakin pääsi. Museon yläkerta on vanhan navetan yläkerta ja sinne on joskus ollut ramppi (kun se vielä on ollut navettana), mutta tilalle on tehty rappuaskelmat. Tässä olisi kehittelyn paikkaa, kun museolla remonttia seuraavan kerran tehdään. Lasimuseolla alakerrassa pääsimme tutustumaan lasin ja lasitehtaan historiaan.

Ruokailimme Lasimäen ravintolassa, joka on tilava ja avara. Pyörätuolilla pääsee myös terassille ruokailemaan. Annokset tuotiin pöytiin ja palvelu pelasi hyvin. Täydellä vatsalla oli hyvä lähteä pihapiirissä olevaan Kultasuklaan tehtaanmyymälään. Sinne ei ollut rappusia, eikä ramppeja, vaan se oli esteetön. Oven sai pysymään auki hakasella. Ikkunan takaa näki tehtaaseen, jossa suklaata käsityönä valmistetaan. Tehtaalla valmistetaan uskomattoman upeaa, persoonallista ja hyvänmakuista suklaata.

Suklaaostosten jälkeen menimme lasitehtaan omaan myymälään. Museosta sai alennusliput, joilla sai tehtaanmyymälästä hyvät alennukset. Kannattaa siis käydä ensin museossa, ennen kuin menee ostoksille. Lasimyymälä oli tilava ja siellä pystyi hyvin liikkumaan sähköpyörätuolilla.

hunajaHunaja-aitta oli listalla vuorossa, mutta rakennus oli pieni pettymys. Oli ramppi, mutta se oli tosi hankalan oloinen ja päätimme jäädä pihalle avustajien vieraillessa sisätiloissa. Rampin alapää oli reilusti korkealla maanpinnasta, koska tätä ramppia ei suunniteltaessa ei varmaan oltu ajateltu, että siitä voisi joskus ajaa yli 200 kg:n painoinen sähköpyörätuoli. Lisäksi rampin yläpään sisäänkäynti oli hankalan näköinen ja saattaa olla, että emme olisi sisään ovesta taipuneet. Koko ympäristö rikkinäisen puutarhakaluston kanssa oli rommakkomainen ja hoitamaton.

Oli lisääkin paikkoja, joissa emme retkellä käyneet.

Taidekeskus oli vanhassa talossa ja emme edes käyneet katsomassa, pääseekö sinne, tuskin. Emme myöskään käyneet tutkimassa, pääseekö keramiikkapajaan Anubis, koska tämäkin oli wanhassa talossa, mutta ko. firmalta löytyy nettikauppa, josta voi käydä katsomassa valikomaa vaikkapa etukäteen ja tehdä laadukkaita tuliaisostoksia paikanpäällä avustajan avustuksella pihalta käsin (www.anubis.fi).

Pihapiiristä olisi löytynyt myös wanha koulu, jossa olisi Naivistit-näyttely, mutta sekin on näitä esteellisiä paikkoja rappusineen. Lisäksi löytyy sisustuskauppa Santik, jonka sisäänkäynti oli hiukan liian korkea sähköpyörätuolille. Sinne olisi päässyt, jos olisi hakenut jotain kiilaa jostain porrasnousuun, mutta jätimme menemättä tällä kertaa. Joskus olemme rullaanneet maton korkean ovinousun eteen, niin että sähköpyörätuoli on siitä helpommin noussut ylös. Santikin yhteydessä on Riihihytti, jossa olisi saanut seurata lasinpuhallusta. Tässä rakennuksessa käsittääkseni olisi ramppiollut se toinen invavessakin, jossa emme käyneet. Alueella on osittain hiekkakäytäviä ja osittain asfalttia. Museokauppaan, joka on kirjakauppa, on kynnystä ja ilmeisesti sisätiloissa rappu, emme poikenneet, vaan tyydyimme katselemaan näyteikkunoita. Lasimäki ei ole täysin esteetön, mutta kuitenkin hyvä retkikohde pyörätuolillakin liikkuen. Lasimäestä saisi esteettömämmän, jos olisi asiantunteva suunnittelija.

Matkaeväitä kotimatkalle kävimme ostamassa Iittalan keskustan S-marketista, joka on esteetön (sähköovet ja tilavat käytävät). Päivä oli pitkä, Iittalasta lähdimme kotiin Iittalasta klo 17. Iittalan seisakkeelle pääsee kakkosraiteelle alikulkutunnelin läpi. Asemarakennus on purettu. Seisakkeella on pieni katos penkkeineen, mutta lisää penkit ja isompi katos olisi tarpeen. Kotimatka sujui hyvin ja nyt vaihtoja oli yksi vähemmän, kun ei tarvinnut mennä Hämeenlinnaan, vaan suoraan Tampereelle. Junassa henkilökunta oli hyvin palveluhenkistä. Iittala on hyvä retkikohde juna reissatessa, varsinkin jos asuu Tampere-Helsinki radan varrella. Ilma oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, mutta ei ollut mikään paahtava helle.