Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

SUKULOIMASSA KUOPIOSSA 23.6.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

- kolmas kerta toden sanoo –

 

Pääsimme vasta kolmannella yrittämällä matkaan, katsomaan mieheni sukulaisia Kuopioon. Suunnittelimme retkeä jo talvella ja sovimme toukokuulle, päivän, jolloin olisimme matkanneet. Sairastumisen vuoksi kävin kuitenkin VR:llä vaihtamassa liput kuukauden päähän. Kun yritimme lähteä toisen kerran, mieheni pääsi pendoliinon eteiseen ja sähköpyörätuolista hävisi virrat. Sähköpyörätuolin moottori vapautettiin ja se vedettiin junasta ulos. Mieheni matkusti taksilla kotiin ja minä menin vaihtamaan jälleen kerran lippuja. Kun menin vaihtamaan liput saman tien, niin ei tarvinnut maksaa mitään. Harmitti niin vietävästi, mutta illalla jo nauratti. Miten voi olla näin huonoa tuuria?kukkaloistoakuopiontori

 

Pari vuotta sitten meille sattui vastaava. Olimme lähdössä synnyinkaupunkiini Hämeenlinnaan. Uudehko Belize-merkkinen sähköpyörätuolini oli ollut tämän tästä hajalla. Belizeä oli korjattu viimeksi ed. viikolla. Lähtöaamuna tuolin takapää romahti. Olimme onneksi vielä kotona. Sitten junalippuja siirrettiin kuukauden päähän ja taas matka jouduttiin perumaan sairauden takia. Silloin emme sitten enää kolmatta kertaa siirtäneet lippuja, vaan maksoimme pienen peruutusmaksun ja saimme lippujen hinnan takaisin.

 

Onni onnettomuudessa näissä meidän sähkärin hajoamisissa on kuitenkin ollut se, että ne ovat hajonneet kotona, eikä toisella paikkakunnalla, jolloin olisi maksanut useita satoja euroa, kun olisi pitänyt tulla taksilla kotiin. Mieheni sähköpyörätuoli kuitenkin korjattiin nopeasti sairaalan toimesta ja vika ei ollut suuri: sähköjohto oli irronnut.

Matkaan lähdettiin n. klo 9.30 pendoliinolla, joka oli Kuopiossa noin klo 11. Asema on vanha ja sieltä ei invavessaa löydy. Asema on rakennettu, ennen kuin hissit keksittiin ja kulku laitureilta tapahtuu rappusten lisäksi jyrkkää tunnelia pitkin kadulle. Sähköpyörätuolille tunneli on hyvä, mutta käsin kelaten se voi olla pitkä ja hankala. Tunnelin toisella syrjällä on käsipuu.

kahvilafadoAurinko paistoi täydeltä terältä, kun siirryimme torille, joka on parin korttelin päässä asemasta. Tori oli jyllerretty puoliksi auki, kun rakentavat torinaluspysäköintiä.

Menimme kahville Fadoon, jonne on ahdas sisäänkäynti sähköpyörätuolin kanssa, mutta kyllä siitä pääsee. Pienellä raivaamisella saimme sähköpyörätuolit ja seurueemme mahtumaan parin pyöreän pöydän ympärille.

Kauppahallin ympäristö oli revitty em. remonttitöiden vuoksi auki. Sitten viime käynnin, oli rakennettu uusi loiva ramppi kauppahalliin, jossa ehdottomasti pitää aina käydä Kuopion retkellä. kauppahallinramppiAikaisemmin saman sisäänkäynnin kohdalla muistikuvani mukaan oli jokin rampin tapainen, mutta aivan liian jyrkkä. Halliin kulku sujui parhaiten rakennuksen toiselta puolen. Tori oli entinen virkeä Kuopion tori ja toria halkoi komeat kesäkukkarivistöt. Kävimme myös tutustumassa Pikku Pietarin pihaan, jossa on pieniä käsityöläismyymälöitä. Myymälöihin on rappusia, mutta tuotteita oli mukavasti tuotu myös pihalle esille. Ostosten teko onnistuu pyörätuolistakin.

Vessassa kävimme perinteisesti torin laidalla Rossossa, jossa olemme aina tottuneet käymään. Vessa & lastenhoitohuone on maksuton, joten sinne oli jonoa. Sokokselta kuulemma löytyisi toinen invavessa ja olisin lähtenyt katsomaan, mutta muu seurue totesi, että käydään vaan Rosson vessassa, kun se on tuttu ja turvallinen.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä syömään kreikkaiseen ravintolaan, mutta se olikin suljettu. Kummallista, että kun on Kuopio soi ja tanssii- viikot, niin laittavat ravintolan kiinni. Meillä oli pöytävaraus Wanhan Sataman ravintolaan, joka osoittautuikin loistopaikaksi. Terassille pääsi hyvin sähköpyörätuolilla. Koska Kuopiossa oltiin, valitsin listalta muikkuannoksen. Muikut olivat herkullisen rapeita ja ateria oli täydellinen. ravintolawanhasatamaAnnokset tarjoiltiin pöytiin. Mikäli satamassa olisi tullut vessahätä, niin minulla ei olisi ollut harmaata hajua, mistä lähteä etsimään invavessaa. Ehkäpä sellainenkin jostain olisi löytynyt tai sitten ei…

Kotimatkaan lähdettiin viiden jälkeen. Kotimatkalla oli pieni haaste. Kuopion asemalaituria ei ole korotettu, eikä Pieksämäen asemalaituria. Kotimatkalla oli IC-junan vaihto Pieksämäellä, jonne olin VR:n avustuspalvelusta tilannut lisämiehen, koska junasta piti tulla ramppia pitkin alas. Painava sähkäri kun lähtee vyörymään, ja jos pyörä pomppaa yli rampin laidan, niin se ei ole miellyttävä tunne. Takavetoisella sähkärillä ramppia ylös noustessa jotenkin etupyörät herkästi pyörähtävät rampin yläpäässä sivuttain ja niin kävi nytkin. VR:n avustuspalvelu on toimiva ja hyvä asia. Kun palveluun soittaa pari vuorokautta aikaisemmin, voi sieltä tilata saattajan vaikkapa iäkkäälle äidilleen, joka tarvitsee matkatavaroiden kantoapua jossain asemalla, kun vaihtaa junaa. Tämä luo turvaa. Kiitos tästä palvelusta VR:lle! Tosin se palvelunumero on joskus hyvin ruuhkainen ja tälläkin kerralla kun soitin, jouduin roikkumaan linjoilla 20 min, ennen kuin pääsin läpi.

Koska olisi tarkoitus, että tähän blogiin kirjoittaisivat muutkin, kuin minä, niin toivoisin, että kuopiolaiset nyt tarttuisivat kynään ja antaisivat vinkkejä kotikaupunkinsa esteettömistä nähtävyyksistä ja paikoista!
Minua itseäni kiinnostaisivat nyt hyvät ruokapaikat ja kahvilat keskustan alueella. Ja tietysti paikat, joihin ei kannata yrittää, ettei tule paha mieli.

Ps. Sain juhannukseksi uuden tuliterän Alex-sähköpyörätuolin ja olen siitä iloinen. Tuolissa on erittäin hyvä jousitus.