Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

Tampereella 7.7.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

Muistan, että olin lapsena enoni kanssa Tampereella 7.7.1977. Päivä jäi lapsen mieleen, koska siinä oli niin monta seiskaa. Nyt sattumalta valitsimme samaisen 7.7. päivän ja muistot yli 30 vuoden takaa tulvahtivat mieleen. IC-junalla lähdettiin liikenteeseen. Tampereen asema on vanha, mutta remontoitu. Muutama vuosi sitten rakensivat uudet hissit ja alikulun. Asemalta löytyy myös invavessa. Pidän Tampereen rautatieasemaa hyvin toimivana, paitsi, että joskus IC-juna pysähtyy (ainakin laituri nro 3) sellaiseen kohtaan, että rata on jotenkin vajonnut ja sähköpyörätuoli ei nouse omin voimin laiturille, vaan etupäätä pitää jonkun nostaa. Nyt ei onneksi näin käynyt ja meillä oli mukana kaksi miespuolista reipasta avustajaa, joten tästäkin olisi helposti selvitty. Mutta tähän tosiaan tarvitsee varautua, mikäli on yksin liikenteessä sähköpyörätuolilla, että apua saattaa tarvita.

Hellekausi oli päällä. Tampereen ylle oli kertynyt tummia pilviä, mutta ei satanut. Suuntasimme keskustaan alatorille (Laukontori). Tuntuialatori hyvälle nähdä järvi. Torilta saa mustaamakkaraa, mutta nyt ei helteen vuoksi maittanut. Jäätelö sen sijaan maittoi. Torin jäätelökioski oli sijoitettu ihmeellisesti rinteeseen, niin, että sinne oli rakennettu RAPPUSET. Jäätelöä varten tarvittiin avustaja. Ehkäpä tuonkin kioskin paikan voisi miettiä uudelleen, rappuset ovat aina pieni turvallisuusriski. Siinä istuskelimme ja ihailimme satamaa. Puhelimeni soi ja se oli äitini, joka kertoi, että Hämeenlinnassa sataa. Totesin, että sitten sataa kohtaa täälläkin, että nyt pitää reippaasti lähteä eteenpäin. Kun lähdimme liikenteeseen, oli kiire, koska ukkoskuuro tosiaan lähestyi. Hämeenkadulla oli jotain remonttia ja jalkakäytävä oli kavennettu. Kaikilla muillakin tuntui olevan kiire ja ahtaus aiheutti vaikeuksia leveälle sähköpyörätuolille, kun kukaan ei oikein väistänyt. Kaikki yrittivät ehtiä sisätiloihin, ennen ensimmäisiä pisaroita. Ehdimme kuitenkin juuri ja juuri sateensuojaan.

Menimme Sokokselle, josta löytyy asialliset ja siistit invavessat kolmannesta kerroksesta. Opasteet vessoille löytyvät hyvin. Vessat ovat valvotut eli pitää soittaa soittokelloa ja sitten vartija avaa oven. Kun ovi aukeaa, syttyy soittokellon päälle punainen valo, jolloin oven saa auki. Vessoja on kaksi.

Sokokselta on helppo mennä sisäkautta kauppahalliin. Olen joskus talvella erehtynyt menemään halliin toista reittiä ja ovet ovat olleet hankalat. Sokoksen kautta kun menee, ei ole ovia riesana. Kauppahallissa on aina vähän ahdasta ja kahviloiden pöydät ovat monesti korokkeen päällä tai sitten ahtaan käytävän varrella. Löysimme kuitenkin kauppahallin päästä meille hyvin toimivan ruokapaikan (nro 159). Sähköpyörätuolit saimme mahtumaan tiskin viereen, josta poistettiin baarijakkaroita. Samasta paikasta löytyi vielä matalampikin ruokatiski ja ihan pöytiä. Ruoka oli hyvää ranskalaistyyppistä ruokaa. Listalla oli mm. kalaa, etanoita, tryffelilillä maustettua kukkakaalikeittoa ja patonkia. Oma annokseni oli lime & chilimarinoitua paistettua lohta, wokkivihanneksia ja appelsiinismetanaa. Pöytiin tarjoiltuun annokseen sisältyi alkusalaatti ja patonki. Hinta oli kohtuullinen 9,40 euroa. Jälkiruuaksi herkuttelimme Kultasuklaan suklaadipatuilla mansikoilla. Tämä on sesonkituote, jota on pakko saada, kun niitä on tarjolla. Kultasuklaan myymälä löytyy samasta päädystä tämän meidän ruokapaikkamme kanssa (nro 164). Toinen tilava paikka, jossa olemme ennenkin sähköpyörätuoleilla leiriytyneet tauolle, on Kauppahallin Kotiruoka (nro 160). Se on samassa päädyssä, mutta eri kulmassa, kuin tämä, jossa tällä kertaa söimme. Mielestäni nämä paikat soveltuvat parhaiten sähköpyörätuoleille, kun syödään tilojensa puolesta. Kun olimme olleet hallissa tunnin verran, olikin vesisade mennyt ohi. Ilma oli huomattavasti raikastunut.

Matkamme jatkui Rupriikkiin. Olen käynyt mediamuseossa noin 5 vuotta sitten ja luulin tietäväni, missä museo sijaitsee. Se olikin muuttanut ja emme heti hahmottaneet vanhassa sokkeloisessa tehdaskiinteistössä, että mistä meidän pitää mennä. Löysimme hyvän opastekartan, mutta esteetön reitti ei ollut meille nyt ihan selvä ja jouduimme kysymään apua. Perille kuitenkin pääsimme, muutaman mutkan kautta. Museoon pääsi hyvin sähköpyörätuolilla sisälle ja tilat olivat avarat. Museosta löytyi invavessa. Mediamuseo toimii samoissa tiloissa Taidehalli TR1:n kanssa. Taidehallin alakerrassa oli nykytaidetta. Yläkerrassa oli Juice Leskisestä kertova valokuvanäyttely. Pyörätuolit vietiin yksitellen takakautta henkilökunnan avustamana yläkertaan. Henkilökunta oli ystävällistä ja palveluhenkistä. Lisäksi alakerrasta löytyi museokauppa, jossa oli tavaraa tyrkyllä jos minkälaista. Itse ostin pari pikkukakkonen T-paitaa. Vanha tehdasalue on itsessään tutustumisen arvoinen ja kaunis. Alueelta löytyy myös ruoka/kahvipaikkoja, joita pitäisi joskus testata.

http://www.tampere.fi/mediamuseo/

http://www.tampere.fi/tr1/

Lämmintä riitti, mutta se ei meitä lannistanut. Jatkoimme retkeämme asemaa ja Stockmannia kohti. Stockmannilla on hyvä ruokakauppa ja sieltä on ilo hakea matkaeväitä junaan. Tästä ruokakaupasta löytyy yleensä jotain kivaa ja erikoista, mitä ei täältä meidän kotopuolesta taas saa. Nyt ostin pullon, joka on mansikkamehua ja rypäleviinietikkaa. Maahantuojana Stockmann. Sopii ilmeisesti hedelmäsalaattiin. Emme ole vielä maistelleet.

Aurinko paistoi ja asemalla hakeuduimme varjoon junaa odottamaan. Samassa varjopaikassa oli vanhempi rouva ja ambulanssimiehiä. Rouva makasi paareilla ja oli ilmeisesti tullut jostain junasta. Onneksi rouva virkosi siinä varjossa ja lähti omin jaloin kotiin. Helteellä pitää muistaa juoda runsaasti. Pendoliino tuli noin 10 min myöhässä. Junan ilmastointi oli rikki ja ilma junassa oli kuin saunassa. Ihmiset siirtyivät toisiin vaunuihin, mutta mihinkäs me olisimme invapaikoiltamme siirtyneet. Kävi mielessä, että onkohan meitäkin kohta ambulanssi vastassa.

Sain juhannukseksi uuden Alex-merkkisen sähköpyörätuolin. Tuolin etupyörät ovat jotenkin hirveen pyörähteleväiset. Kun junassaalex vekslasin tuolin paikoilleen, kallistin istuinkulman taakse ja pudotin vielä selkänojaa reippaasti taaksepäin lepoasentoon, siirtyi tietysti kaikki paino takaosaan. Kun juna lähti kiihdyttämään ja rata kallistui, alkoi sähköpyörätuolin etupää liikkumaan vaakasuoraan sivusuunnassa. Oli vähän outo tunne! Ilmiö kuitenkin katosi, kun korjasin etupyörä suoraan ja laskin itseäni eteenpäin. Joskus olen miettinyt, että ihme, ettei junissa pyörätuoleja sidota mitenkään. Jos juna jarruttaa reippaasti, niin kyllä se tuoli lähtee äkkiä liikkeelle. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin hyvin kotiin, helteistä huolimatta. Jyväskylässä oli juuri satanut, kun kotiuduttiin ja ilma oli subtrooppinen.