Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

RUSKARETKI HÄMEENLINNAAN la 18.9.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä

Olen syntynyt ja kasvanut Hämeenlinnassa. Ehdin asua siellä liki 40 vuotta. Hämeenlinnaa ei ole ikävä, mutta minulla on siellä paljon ihmisiä, joita kaipaan. Lähdimme aamulla sateisessa ja epävakaassa säässä IC-junalla, joka meni suoraan Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan rautatieasema on vanha ja sieltä ei löydy invavessaa. Mielestäni paras, siistein, tilava ja toimiva vessa löytyy suhteellisen läheltä asemaa Keinukamarin palvelutalolta (Pikkujärventie 6, 13200 HÄMEENLINNA). Keinukamari on uudehko (ilmeisesti senioreille) HPK  kylttirakennettu palvelutalo, jossa kävimme viime vuonna syömässäkin. Keinusaaren asuinkortteli on noin 500 m asemalta, joten sähköpyörätuolilla sinne huristelee asfalttijalkakäytäviä nopeastikin. Matkalta löytyy parit liikennevalot, joten katujenylityskin sujuu turvallisesti. Alueella on monta uutta kerrostaloa ja käsitykseni mukaan taloissa asuu etupäässä ikäihmisiä. Keinusaari on hyvällä paikalla, keskustaan on noin 1 km ja Hämeenlinnan pääterveyskeskus on ihan vieressä. Lisäksi alueella on tilava Valintatalo, josta kävimme ostamassa kotimatkalla eväitä junaan. Kuin pisteenä iin päälle, alueella on lisäksi uusi iso kulttuurikeskus Verkatehdas, konserttisaleineen ja elokuvateattereineen. Tänä syksynä samaan kulttuurikeskukseen avattiin myös uusi Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Kulttuurikeskus Verkatehdas on saanut nimensä siitä, että siinä oli viime joskus ennen vanhaan verkatehdas. Nyt upea vanha tehdaskiinteistö on kunnostettu kulttuurikäyttöön. Keinusaaren asuinkortteli on kaikkia, mitä itse toivoisin, jos asuisin Hämeenlinnassa. Se on kokonaisuutena toimiva ja esteetön.

 

 

Vessareissun jälkeen suunnistimme keskustaan Vanajaveden sillan yli. Olin ilmoittanut ystävilleni, että olemme Kauppakeskus Linnan Cafepannussa klo 12 jälkeen. Kauppakeskus Linna on kävelykadun varrella. Minun lapsuudessani Kauppakeskus Linna oli Sokos ja Centrum. Nykyisin nämä kaksi vierekkäistä rakennusta on yhdistetty ja ne sisältävät paljon pieniä erikoisliikkeitä. Kauppakeskus on sokkeloinen ja onhan rakennukset jo peräisin 1960-luvulta. Tilat ovat eri tasoissa ja kun Sokosta ja Centrumia on aikanaan rakennettu, niin ei osattu ajatella, että ne joskus yhdistettäisiin isoksi kauppakeskukseksi. Menimme ovea liian aikaisin sisälle ja olimme vanhan Sokoksen puolella, josta olisi ollut jyrkkä, kierteinen ramppi vanhan Centrumin puolelle, jossa Cafepannu sijaitsee. Ramppi oli niin ikävän näköinen, että menimme takaisin pihalle ja kiersimme toisen oven kautta. Cafepannuun oli loiva ramppi, josta pääsi hyvin sähkärilläkin. Olin aikaisemmin varoittanut Cafepannun väkeä, että on tulossa ainakin 4 sähköpyörätuolia, mahdollisesti parit lastenrattaat ja iso joukko käveleviä ihmisiä… Olivat varanneet meille hienosti pöytiä, joita sitten saimme siirrellä mielemme mukaisesti ja saimme aikaan yhden pitkän pöydän, jonka ympärille ystävät kokoontuivat. Kahdeksalla eurolla sai syödä kotiruokaa noutopöydästä niin paljon kuin jaksoi, joten hinta-laatusuhde oli hyvin kohdallaan. Ruokaa oli tarjolla monipuolisesti ja varmasti jokaiselle jotain. Cafepannun henkilökunta kävi ystävällisesti kertomassa meille, että mistä löytyy invavessa ko. rakennuksessa. Cafepannuun ei myöskään ruskaakannata yrittää sähkärillä rakennuksen toiselta puolen, josta oli ovi, koska siellä on kuulemma jotain rappusta, vaan nimenomaan kävelykadun puolelta. Voin kuitenkin suositella ko. paikkaa pyörätuolilla liikkuville porukoille ihan hyvällä omalla tunnolla. Ja kiitos Riitalle, joka tämän paikan keksi. Riitta itse asuu Hämeenlinnassa ja liikkuu sähkärillä. Nyt heitänkin haasteen Riitalle ja muille hämeenlinnalaisille, että tänne blogiin voi kirjoitella sieltä Hämeenlinnastakin käsin !!! Laughing

Lähdimme hyvissä ajoin takaisin asemaa kohti. Sade oli laantunut ja teimme pienen keskustakierroksenkin. Ennen rautatieasemaa kävimme myös kiertämässä vanhan Saarioisten tehdaskiinteistön, jonka kiertäminen on minulle jo traditio. Kiinteistön vanhimmat osat on rakennettu jo joskus 1920-luvulla. Se oli silloin Mensa-niminen elintarviketehdas. Liha-Saarioiseksi se muuttui 1980-luvulla, jolloin siitä tuli makkaratehdas. Tehdas on aivan asemaa vastapäätä ja siellä on nykyisin mm. kirpputoreja, kuntosalia ja joku värikuulakeskus*. Miksi minua sitten tämä vanha tehdaskiinteistö kiinnostaa? No, olen ollut siellä töissä 10 vuotta pakkaajana. Valitettavasti kyseinen kiinteistö on hyvin esteellinen ja sisälle sinne ei sähkärillä pääse, ainakaan näin äkkiä katsottuna. Sen vuoksi tyydyn kiertämään sen ympäri menevää tietä ja muistelemaan nuoruuttani.

Olimme hyvissä ajoin rautatieasemalla odottamassa junaa. Asemalle tuli vielä iso joukko sukulaisiani meitä saattamaan. Meillä oli edessä IC-junamatka Tampereelle, jossa oli vaihto Pendolinoon. Tampereelle IC-juna saapui ajallaan, mutta Pendolinoa ei näkynyt, eikä kuulunut. Selvisi, että Pendolino oli hajonnut. Meidät lastattiin vanhaan sinivalkoiseen junaan, joka jäi seisomaan asemalle ja odottamaan Pendolinoa, joka tuli noin tunnin myöhässä. Kun nämä pendolinomatkaajatkin saatiin kyytiin, lähti varajunamme ihan väärään suuntaan, eli pohjoista koti. Se aiheutti kanssamatkaajissa hätäännystä. Itse olin hyvin itsevarma, koska meidät oli hissillä nostettu juuri tähän junaan ja luotin henkilökuntaan, että juna varmasti lähtee kohti Jyväskylää jossain vaiheessa. Kun juna oli jo jonkun aikaa liikkunut väärään suuntaan ja ihmiset hätääntyivät, tuli kuulutus, että käymme aseman pohjoispäässä vaihtamassa raidetta. Mikseiköhän sitä kuulutusta voitu tehdä, enennen, kuin juna lähti liikkeelle? Juna kuitenkin sitten raiteen vaihdettuaan lähti kuin lähtikin kohti Jyväskylää. Kyllä se Pendolino vaan on juonikas peli Sealed

 

 

Sain juhannukseksi uuden sähköpyörätuolin. Ihmettelin alusta saakka, kun tuolin etupyörät pyörähtelivät jotenkin ihmeellisesti. Olin tässä sähkärihuollossa. Tuoliin lisättiin valot, koska niitä ei siinä tehtaalta tullessa ollut. Muttereita jouduttiin lisäksi kiristelemään. Kerroin, sitten, että tuoli liikkuu mystisesti sivusuunnassa, jos etupyörät jättää vaakatasoon. Voi hyvät hyssykät, sieltä oli joku jarru pois päältä toiselta puolen! Nyt sekin sitten selvisi. Vaiva vaan oli alusta saakka ja luulin, että se kuuluu tuolin ominaisuuksiin. Muuten olen ollut erittäin tyytyväinen uuteen sähköpyörätuoliini.

Nyt syksy on jo siinä mallissa, että taisi olla tälle vuodelle viimeinen junaretkemme. Talvella ei ole kiva retkeillä junalla, varsinkin jos joutuu jossain asemalla pakkasessa kärvistelemään ja odottamaan Pendolinoja. Lämpimät kiitokset kaikille hämeenlinnalaisille ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka tulitte meitä tällä tämän syksyn viimeisellä junaretkellämme katsomaan!

Lisätiedot:

*

Wanhassa Saarioisten makkaratehtaassa sijaitseva: ACTION FACTORY HML on ainutlaatuinen actionkeskus keskellä Hämeenlinnaa, aivan rautatieaseman tuntumassa Hämeentie 11:ssä. Karua tehdasta on riittämiin yli 2000 m2. Värivaloilla, savulla ja taustamusiikilla on luotu mystinen tunnelma, jossa urbaaniactionit onnistuvat mainiosti. http://www.stagames.fi/actionfactory.php?id=actionfactory

Tästä paikasta en kyllä ole satavarma, vaikka sinne jotain reittiä pyörätuolillakin pääsisi, pitäisi joskus ihan tulevaa Hämeenlinnan reissua varten tarkistaa, jos vanhalle työpaikalle pääsisikin sisään…. joukkueen saisin helposti hämeenlinnalaisista ystävistäni kasaan, mutta sopiiko laji sähkäri-ihmisille, sekin on arvoitus…

http://www.cafepannu.fi/

http://www.verkatehdas.fi/portal/fi/