Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

JYVÄSKYLÄN KESKUSTAN RUOKAPAIKKOJA ja kuulumisia muutenkin

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

Italialaishenkisiä Rossoja löytyy lähes joka kaupungista. Jyväskylässäkin on kaksi Rossoa. Toisessa Rossossa en ole käynyt, joten en tiedä paikan toimivuudesta, mutta JYVÄSKESKUKSEN kakkoskerroksen Rosso on tuttu paikka. Anoppi oli sitä mieltä, ettei siihen toiseen Rossoon olisi sähköpyörätuolilla mitään asiaa. Kauppakeskuksen takapihalta pääsee Rossoon suoraan tai sitten liukuovien kautta ilman, että matkustaa hissillä. Jos taas Rossoon on matkalla kävelykadulta, niin sitten pitää turvautua ahtaisiin hisseihin. Hissiin ei oikein enää avustajaa mahdu, jos on isokokoinen sähköpyörätuoli, vaan meillä avustajat ovat juosseet rappusia pitkin, kun avustettava on matkannut hississä. Kesäaikaan Jyväskeskuksen takapihalle pääsee loivaa ramppia pitkin Asemakadun puolelta, mutta talvikunnossapidon kanssa on vähän niin ja näin tämän rampin kohdalla. Toinen hissitön reitti on kiertää korttelin toisesta päästä Kilpisenkadun puolelta, mutta matkana se on hieman pitkä, ellei satu olemaan liikkeellä sähköpyörätuolilla.

 

Rosso on perheravintola ja sieltä saa perusruokaa. Appiukkoni nimi on Heikki ja anoppini ehdottikin, että hän kävisi varaamassa ison pöydän Heikin-päivien johdosta Rossoon. Jyväskeskuksen Rosson ensimmäinen pöytä on iso ja tilava. Se on kaikista järkevin pöytä, kun on isot sähköpyörätuolit liikenteessä.

 

Oma suosikkipitseriani Jyväskylässä on Väinönkadulla sijaitseva Monosera, joka taitaa olla turkkilaisomistuksessa. Se on katutasossa. Pientä kynnystä on, eikä liukuovia, mutta sisälle kyllä helposti selviää. Monesti ravintolasta päin ovat jo tulleet meitä kadulle auttamaan, kun ovat huomanneet, että olemme menossa sisälle. Palvelu onkin ollut hyvin ystävällistä. Meille on raivattu heti tilaa. Pitsat ovat isompia kuin Rossossa ja huomattavasti edullisempia.

 

Heikin-päivien jälkeisenä päivänä veimme työntekijämme syömään Viikinkiravintola Haraldiin kiitokseksi siitä, että hän pelasti pikkujoulumme. Meillä on kotona keittiö, joka on madallettu pyörätuolitasolle. Monelle työntekijällemme matalalla olevat kalusteet ovat todella mahdottomat. Yleensä meillä työntekijä on aina leiponut pikkujouluihimme meidän keittiössä tarjottavaa, mutta nyt henkilökohtainen avustaja sanoi, että hän hoitaa homman omassa kodissaan ja tuo sitten valmiit tuotteet meille. Sovimme, että hän laittaa työtunnit ylös ja tuo kaupan kassakuitin ostamistaan tavaroista. Kun pikkujoulupäivä oli, niin iltapäivällä työvuoroon tuleva työntekijä olikin sairastunut ja emme saaneet ketään tilalle! Meille oli tulossa yli 10 vierasta ja ilmassa alkoi olemaan katastrofin aineksia, että miten selviämme ilman henkkaria. Tämä jo aamupäivän omassa keittiössään ahertanut työntekijämme sitten uhrautui ja lupasi tulla vielä illaksi töihin leivonnaistensa kanssa.

 

Sitten henkilökohtainen avustajamme vielä sanoi, ettei tuo mitään tarvikelaskua leivonnaisista, vaan tämä on hänen joululahjansa meille. Olin sanaton ja itku meinasi päästä. Sitten tuli sellainen olo, että nyt pitää yrittää jotenkin kiittää tätä työntekijää. Päätimme, että viemme hänet Viikinkiravintola Haraldiin. Se on persoonallinen paikka, josta saa hyvää ruokaa. Tämä oli viides kertani Haraldissa ja koskaan en ole vielä pettynyt. Jyväskylän Harald on kellarissa. Sinne pääsee hissillä, jonne pääsee Haraldin viereisestä ovesta. Kun Harald aikanaan avattiin parisen vuotta sitten Jyväskylään, ensin luulin, ettei sinne pääse kuin rappusia. Ovella ei ole mitään opastetta, että viereisen oven kautta pääseekin. Haraldista löytyy myös invavessa. Henkilökunta on hyvin, hyvin ystävällistä ja auttavaista. Kymmenen pistettä ja voin suositella tätä paikkaa, jos todella haluaa herkutella.

 

Lunta on RIITTÄNYT! Sähköpyörätuolin kanssahan se on tarkoittanut sitä, että esteitäkin on riittänyt. Jalkakäytävät on ahtaat ja välillä on pitänyt kiertää, kun ei ole aurattu. Yhtenä iltana olin tulossa kotiin sähköpyörätuolillani ja jäin yhteen mäkeen kiinni. Tuoli ei mennyt eteen eikä taakse. Nostin jalkalaudat ylös ja yritin potkia korkokengän koroilla tuolia ja itseäni irti, mutta tuoli vain upposi syvemmälle. Missään ei näkynyt ketään ja mietin jo, että soitanko taksikeskukseen ja tilaan taksin. Sitten kuitenkin totesin, että ilma ei ole kylmä ja minulla ei ole kiire mihinkään, että kyllä joku koiran ulkoiluttaja kohta kuitenkin tulee. Vaan apu tulikin nopeammin, kuin osasin odottaa. Ohi ajava auto pysähtyi ja mies kysyi, että tarvitsenko apua ja voiko hän auttaa? Mies irrotti minut hetkessä lumipenkasta ja pieni lapsi heilutteli sieltä auton ikkunasta. Vilkutin takaisin ja olin iloinen. Loppumatka sujuikin jo paremmin. Pitää käydä sairaalalla vaihdattamassa paremmat renkaat, ainakin taakse. Näillä renkailla on ajettu nyt 1000 km ja ovat melkoisen sileät. Tulisi pian kesä ja lähtisi lumet! Kevättä odotetaan!

 

Monosera, Väinönkatu 9, 40100 Jyväskylä

Harald, Kauppakatu 33, 40100 Jyväskylä