Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

K-S Lihastautiyhdistys ja Remppateatteri Mikkelissä

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

KESKI-SUOMEN LIHASTAUTIYHDISTYS RY. 30-VUOTTA!

REMPPATEATTERI, MIKKELI

19.-20.2.2011

Kovat pakkassäät ovat vaivanneet ja pihalle ei juuri sähköpyörätuolin kanssa ole ollut asiaa. Junaretkeilyä ei kannata talvella harrastaa, koska olisi ikävää jäädä jonnekin metsätaipaleelle, kun junasta katoaisivat sähköt ja pakkasta olisi -30 asetta.

 

Lauantaina 19.2.2011 vietettiin Laajavuoressa Keski-Suomen lihastautiyhdistyksen 30-vuotispäiviä. Onnea! Syksyllä jo kirjoittelinkin tähän blogiin Rantasipi Laajavuoresta (MATKAMESSUT JYVÄSKYLÄN LAAJAVUORESSA 26.10.2010).

 

Kutsuvieraina tervehdyksensä esittivät opetusministeri Henna Virkkunen, emeritus piispa Yrjö Sariola ja Lihastautiliiton toiminnanjohtaja Anne Heikkinen. Lisäksi Aarto Pessinen oli koonnut hienon kuvasarjan valokuvista, kuvakertomuksen, joka siivitti yleisön 1980-luvulle ja yhdistyksen alkutaipaleelle. Saimme myös kuulla Maj-Lis Koposen rinnalla kulkijan kertomuksen, Lihassairaan tukena. Maj-Lis kun puhui, itselleni vierähti kyynel silmään. Tilaisuudessa oli myös musiikkiesityksiä, ruokaa, kakkukahvia ja HYVIÄ YSTÄVIÄ.

 

Kokoustila oli sopivan kokoinen. Ruokailutilaa meille oli varattu riittävästi ja kaikki mahtuivat hyvin pöytiin, sekä pöydistä pois. Jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani kritisoin Laajavuoren vessoja. Hotellin kanssa olimme jo sopineet, että saamme yhden ”invahuoneen” käyttöömme, että siellä voisi sitten käydä vessassa, tai alakerran kylpyläosastolla. Kävin pari viikkoa aikaisemmin puheenjohtajamme kanssa testailemassa ”invahuoneen” toimivuutta. Liikun sähköpyörätuolilla ja pienessä ”invahuoneessa” oli sen verran kalusteita, etten mahtunut kääntymään huoneessa. Kävin sitten kääntämässä tuolin käytävällä ja peruutin eteiseen, josta juuri ja juuri pääsin ”invavessaan”, jossa oli matala pytty nurkassa ja kädensijan nysä seinässä toisella puolen. Tukevan näköinen lavuaari oli pytyn edessä, että siitä sitten ehkä joku saa tukea, jos ei seinästä ole apua. Itseäni ei tuo vessa viehättänyt yhtään. Vessa on lisäksi niin ahdas, että jos sinne ajat sähköpyörätuolin, ei sinne enää mahdu avustajaa.

 

Ruokailun jälkeen itse päätin käydä kylpyläosaston tilavassa, uudessa ja toimivassa invavessassa. Menin ensin hissillä alakertaan ja sitten porrashissillä kylpyläosastolle. Matkaan meni aikaa, kaikkine hisseineen. Sitten tajusin, että olen jo kokouksesta myöhässä ja en enää pitänyt kiirettä. Jäin vielä suustani matkalla kiinni, kun keskustelin erään yhdistyksen jäsenen kanssa tästä vessaongelmasta. Hän oli käynyt ”invahuoneessa” vessassa ja koki sen aika toivottomaksi. Edelleen ihmettelen, että vaikka Laajavuoren hotellia on remontoitu viime aikoina, niin miksei sinne ole tehty ravintolan yhteyteen yhtä toimivaa invavessaa? Hotellissa kuitenkin on peräti 10 ”invahuonetta” eli vammaisasiakkaitakin odottavat. Invahuoneessa pärjää, jos on pieni ja siro pyörätuoli ja matala vessanpytty nurkassa riittää. Tosin ”invahuoneen” vessaankin on pieni kynnys. Huhtikuussahan Laajavuoressa Lihastautiliitto pitää Neuvoa-antavat päivät ja puheenjohtaja ja sihteeripäivät. Koska päivät ovat kaksipäiväiset, niin silloin näille ”invahuoneille on käyttöä. Voi, voi. Itsekin olen varmaan lihastautiyhdistyksen sihteerinä osallistumassa…. No, nyt olen varmaankin käsitellyt riittävästi Laajavuoren vessatilannetta ja se riittäköön ja lupaan olla huhtikuussa enää palaamasta tähän ongelmaan.

 

Kun juhlista oli toivuttu, niin sunnuntaina lähdettiin vammaisjärjestöjen yhteiselle teatteriretkelle Mikkeliin. Retken takana olivat: Jyväskylän Seudun Invalidit ry, Keski-Suomen Epilepsiayhdistys ry, Kynnys ry ja Vammaisneuvosto. Matkalle lähdettiin hissillisellä linja-autolla, joka on toimiva peli meidän pyörätuoliakin käyttävien kannalta. Ennen teatteriesitystä kävimme syömässä Mikkelissä ABC-asemalla. Aikaa oli varattu runsaasti ja ABC-asemathan ovat suhteellisen tilavia ja toimivia paikkoja, niin nytkin. Täälläkin tosin invavessa olisi saanut olla himpun verran tilavampi, mutta tämä oli luksusvessa verrattuna Laajavuoren ”invahuoneen” vessaan.

 

Mikkelin kansalaisopiston Remppateatteri on perustettu vuonna 2005 ja se on Mikkelin vammaisjärjestöjen ideoima ryhmä. Osa näyttelijöistä liikkui pyörätuolilla ja yksi rollaattoria apuna käyttäen. Esitys oli Molièren humoristinen Luulosairas. Esityksestä hauskan teki se, että toisaalta se oli vähän kuin elävästä elämästä. Joukossammehan on aina näitä ihmisiä, joilla on kaikenlaisia vaivoja, joita lääkitään ja niistä tehdään monesti isompi juttu, kuin ne ovatkaan. Jos ihminen kaipaa rakkautta ja huolenpitoa, hän saa sitä ehkä esittämällä sairasta. Tässäkin näytelmässä Luulosairaan vaimo huolehti miehestään ylenpalttisesti, koska tämä oli niin sairas. Yksinäiset mummot monesti hakevat varmaan tällä tavoin huomiota. Sitten kun mummo on oikeasti sairas, kukaan ei otakaan häntä todesta, koska vaivojen valittaminen menee mummon luulosairauden piikkiin. Hieno ja hauska esitys kaiken kaikkiaan. Näyttelijät olivat harrastajia, mutta varsinkin pääroolia vetävän Kauko Väisäsen suoritus oli uskomattoman täydellinen ja ammattimainen. Onkohan pyörätuolia käyttävällä hyväkuntoisella nuorella ihmisellä mahdollisuutta päästä opiskelemaan teatterikorkeakouluun?!

 

Remppateatterin esitys oli 1800-luvun puutalossa, jonne pääsi sisään takakautta asiallista ramppia pitkin, suoraan saliin. Teatteri oli pieni ja kodikas. Kaikille riitti tilaa ja näytelmän ohjaaja ystävällisesti järjesti meidänkin ryhmämme niin, että pyörätuolit saatiin mahtumaan järkevästi. Vessa yms. tiloista en tiedä, kun en käynyt testaamassa, mutta kun ottaa huomioon, että esiintyjistäkin puolet liikkui pyörätuoleilla, kuvittelisin, että tiloista löytyisi käyttökelpoinen invavessa.

 

Voin suositella kaikille Mikkelin Remppateatteria hyvällä omalla tunnolla. Ja kiitos taas kerran ahkeralle Sukasen Anjalle, joka otti vastuun koko retkestä. Retken voimalla jaksaa taas arjen keskellä pitkään.