Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

LUOPUMISEN AIKA

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

Rakas avopuolisoni menehtyi maaliskuun lopussa. Ikävä on suuri. Alussa oli päiviä, etten pystynyt menemään ulos, enkä vastaamaan puhelimeeni. Opin senkin, että se este voi olla henkisellä puolella liikkumiseen. En uskaltanut lähteä pihalle, koska pelkäsi kohtaavani ihmisiä, joille en pysty asiaa kertomaan. Tämän kaltainen este oli minulle uutta. Tähän saakka kaikki liikkumiseen liittyvät esteeni ovat olleet rappusia ja vastaavia.

 

Koska emme olleet naimisissa, jäivät järjestelyt mieheni vanhemmille. Hautaustoimistoon lähdin. Löysimme esteettömän hautaustoimiston Jyväskylän Puistokadulta, Somman. Se oli katutasossa.

Toimisto oli pieni ja sinne en mahtunut, mutta muuten kaikki sujui lattialla ollutta mattoa lukuun ottamatta hyvin. Matto kun aina rullautui sähköpyörätuolini alla, kun yritin eteenpäin.

 

Jäin miettimään, että onko sopivaa kirjoittaa näin ikävistä asioista, mutta tämä tulee eteen meille kaikille. Kun näitä asioita piti alkaa hoitamaan, ei heti kukaan tiennyt, että onko Jyväskylässä hautaustoimistoa, jonne pääsee sähköpyörätuolilla. Sitä piti miettiä tosiaan. On paikkakuntia, joilla ei hautaustoimistoon ole asiaa sähköpyörätuolilla. Mitä eteen sitten?

 

Itse hautajaiset pidettiin Kuokkalan kirkossa, joka avattiin noin vuosi sitten. Suomessa ei ole viime aikoina taidettu juuri uusia kirkkoja rakentaa, joten tämä lienee poikkeus. Koska kirkko on uusi, se oli myöskin esteetön. Varsinaista parkkipaikkaa ei kirkolla ole, vaan autot jätetään mäen alle, liikekeskuksen parkkipaikalle, josta on matkaa kirkon pääovelle. Kuitenkin pihalla on sen verran tilaa, että invamerkin kanssa oven läheisyyteenkin pääsee. Kirkolle on liikekeskuksen pihalta rappusia ja sitten jyrkähkö pyörätien pätkä, jota kyllä hyvin sähköpyörätuolilla pääsee.

 

Kirkkosali on esteetön, ei ole mitään rappusia alttarille. Tilavaa ja avaraa. Oli hyvä, että liikkuminen oli vaivatonta, koska suruni keskellä en olisi enää jaksanut miettiä esteitä ja selviämistäni kirkon tiloissa. Invavessa/lastenhoitohuone oli asiallinen ja nykyaikainen. Muistotilaisuus pidettiin kirkkosalin vieressä, joka sekin oli toimiva tila. Alakertaan pääsi tilavalla hissillä. Alakerrassa oli jotain toimistotiloja, sekä toinen invavessa. Uskon, että jos tulee pyörätuolilla alakautta, niin sekin onnistuu.

 

Olosuhteisiin nähden jaksan hyvin. Onni on ehkä se, että olen eläkkeellä ja sain tehdä surutyötä rauhassa heti. Jos olisin ollut esim. työelämässä, niin ei olisi ollut aikaa suruun ja se olisi pitkittynyt. Elämä jatkuu ja ajatuksenani on muuttaa takaisin Hämeenlinnaan, josta olen kotoisin. Kesämökkini olen laittanut myyntiin, jos siitä osakerahoja  saisin. Olen myös laittanut asuntohakemuksen Hämeenlinnan kaupungille, VVO:lle ja Validia-palveluille. Kun vain esteetön asunto löytyisi!