Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

Kesätapahtumien esteettömyyssatoa

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Blogi

Olemme äitini kanssa kiertäneet paljon Pirkanmaan kesätapahtumia tänä kesänä. Vaikka äitini kävelee kepin kanssa, meillä on yleensä pyörätuoli mukana varmuuden vuoksi ja esteettömyyteen tulee kiinnitettyä huomiota monella tapaa.

Olimme ensimmäistä kertaa Nokian Tapsan Tahtien iskelmätapahtumassa, jossa uutena tapahtumapaikkana oli otettu käyttöön entinen teollisuushalli, Kuorimo. Paikka on hyvin pelkistetty ja sinne oli tehty hieno tunnelma valaistuksella, mutta juuri teollisuustaustan takia aivan täydellistä esteettömyyttä ei voinut odottaa.

Yllättävän hyvin kuitenkin selvisimme. Koko tila oli tasaista lattiaa, eikä korkeuseroja tai portaita ollut missään. Sisällä oli helppo rullailla ja palvelu oli oikein ystävällistä. Sisäänkäynnissäkään ei ollut varsinaisesti portaita, mutta sen verran korkeuseroa, ettei siitä noin vain olisi sisään menty. Järjestäjät olivat hankkineet paikalle pienen rampin, jonka avulla oli helppo päästä sisälle.

Lippuja varatessani kuulin, ettei varsinaisia pyörätuolipaikkoja ollut, mutta saimme kuitenkin helposti saavutettavat paikat eturivistä. Lisäksi avustaja olisi päässyt maksutta sisään, mutta tämä selvisi vasta jälkikäteen. Tästä on monessa paikassa kirjavaa käytäntöä, eikä aina auta, vaikka itse osaisi kysyä asian perään jos koko järjestäjäketju ei asiaa tiedä.

Yleisötapahtumissa arveluttaa aina se, miten wc-järjestelyt on toteutettu. Jos sisätiloissa olevia vessoja ei ole, niin bajamajaan meneminen jää monelta tekemättä. Tapsan Tahdeillapa oli tarjolla uusi tuttavuus: inva-bajamaja! Bajamajaan pystyi rullaamaan suoraan sisälle pyörätuolilla ja sinne mahtui myös avustaja.

Olemme kesän aikana kolunneet läpi myös alueemme kesäteatteritarjontaa ja saaneet kokea hienoja elämyksiä. Esteettömyyden kannalta luonnon keskellä sijaitsevat pienen mittaluokan teatterit tarjoavat joskus vähän haasteita.

Esteettömyyden kannalta Tampereen Pyynikki lienee helppokulkuisin, sillä siellä ei ole korkeuseroja. Nokian ja Lempäälän Birgitan teatterit ovat aika ahtaita ja pysäköintijärjestelyiltään hankalia. Molemmissa on nouseva katsomo, joka on rakennettu rinteeseen. Koska pyörätuolipaikat ovat järjestään eturivissä, tarkoittaa se yleensä laskeutumista mäkeä alas eteen päästäkseen.

No, alashan aina pääsee (joko enemmän tai vähemmän vauhdilla), mutta molemmissa tarvitsin lisäapuja ylämäkivaiheeseen, että pääsimme pois. Tilanteen kuitenkin pelasti esitysten taso, joka tänä vuonna molemmissa pikkuteattereissa pesi Pyynikin 2-0!

En tosiaan tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, että pyörätuoli- ja avustajapaikat ovat konsertti- ja kesäteattereissa aina eturivissä, vain muutaman sentin päästä näyttämöstä ja esiintyjistä. Kai siinäkin on puolensa, että voi melkein kokea olevansa osa tapahtumia, vaikka ei näyttämön tapahtumia isompana kokonaisuutena näekään. Itseäni vain välillä huolettaa, josko joukkokohtauksissa joku juoksee vahingossa jalan päältä tai, luoja nähköön, Danny tempaisee mukaansa lavalle!