Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

Blogit

TEATTERIRETKI TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERIIN la 13.11.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 15.11.2010 09:04

-Yksiöön en Äitee ota-

 

Osallistuimme MS-yhdistyksen järjestämälle jo perinteeksi tulleelle teatterimatkalle. Jyväskylän Liikenteen invabussi lähti Jyväskylän tilausajolaiturista klo 9.30, kohti Tamperetta. Linja-autoon pääsee hissillä ja autossa on mukavasti tilaa pyörätuoleille, koska penkkejä irrotetaan aina tarpeen mukaan eli reissuun mahtuu useampikin tuoli. Tässä linja-autossa ei ole vessaa, koska invahissi vie tilaa. Matkanvarrella pysähdyimme Orituvalle, jossa olisi ollut tarvittaessa mahdollisuus käydä vessassa. Koska pyörätuolit on sidottu vankasti ja lastaamisiin menee aikaa, emme kuitenkaan halunneet poistua autosta, lyhyen tauon ajaksi. Kuulimme, kun muita matkustajia tuli autoon, että Orituvan invavessan edessä oli joku trukkilavakasa, jota oli mahdoton siirtää ja siitä ei olisi edes pyörätuolilla päässyt. Henkilö, joka vessaan oli mennyt, liikkui kasaan taitettavan rollan avulla ja oli siitä juuri ja juuri päässyt. Voi, voi sitten.

 

Noin viitisen vuotta sitten soittelin täältä Jyväskylästä Tampereen Työväen Teatterille ja tiedustelin, että pääseekö Kosti Elon-saliin katsomaan näytelmää. Minulle kerrottiin, että pääsee ja niin varasimme invapaikat. Kerroin toki, että liikun sähköpyörätuolilla. Kun pääsimme perille, yllätys olikin melkoinen, kun vastassa oli rappusia ja henkilökunta ohjasi minut manuaaliseen pyörätuoliin ja he kantoivat minut ylös. Se oli kamalaa ja tuoli, jossa istuin, oli täysin epäergonominen ja kumit tyhjät! Kukaan ei kertonut tästä, kun tilasin liput. Minulle oma tuoli on erittäin tärkeä, koska selkäni on hyvin notko ja kiero. Pitkillä matkoilla selkäni vielä väsyy helposti ja huonossa tuolissa istuminen olikin yhtä tuskaa. Sitä en tiedä, että ovatko saaneet tämän viiden vuoden aikana porrashissiä Kosti Elon näyttämölle, vai vieläkö pitää vaihtaa sähköpyörätuolista tavalliseen ja sitten kannetaan?

Sen jälkeen emme ole käyneet, kuin Suuren näyttämön esityksissä. Nyt kuitenkin huomasin netistä, että näytös, jota olimme menossa katsomaan, on Kellariteatterissa, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Mieleen tulvahtivat viiden vuoden takaiset kärsimykset Tampereen Työväen Teatterilla.

 

Kurkistin tässä myös SuomiKaikille-palvelun www.pääseekösinne.fi -osiosta, että onko siellä käyttäjäkokemuksia, mutta palvelu on vielä niin uusi, ettei sieltä löytynyt mitään. TTT:n omilta sivuilta löysin mm. tällaista tekstiä, eli pienen varoittavan lauseen tuosta Kellariteatterista, että ennakkotietoa henkilökunnalle pitää pyörätuoleista antaa ja heitä varmasti MS-yhdistyksen puolesta jo on varoitettukin.

”ESTEETTÖMYYS TTT:SSÄ

TTT:ssa on huolehdittu myös erityisryhmien tarpeista. Etenkin Suuren näyttämön uudet tilat on jo suunnitteluvaiheessa tehty sujuvasti liikuttavaksi kaikille kävijöille. Ensiapukoulutettu aulahenkilökuntamme auttaa teitä mielellään! Teillä on mahdollisuus lainata TTT:n pyörätuolia, mikäli oman sähköpyörätuolin käyttö aiheuttaa hankaluuksia. Olkaa hyvä ja mainitkaa erityistarpeistanne jo lippua varatessanne. Erityisen tärkeää ennakkotieto on Kellariteatterin ja Kosti Elo -salin näytelmissä.

--Raput katsomoon
Vanhan päänäyttömön perinteikkäälle näyttämölle kuljetaan rappuja pitkin. Raput ovat hankalat etenkin sähköpyörätuolia käyttävälle. Tähän ratkaisu voi löytyä TTT:lla lainattavissa olevasta pyörätuolista. Portaissa teitä auttavat aulavahtimestarimme. ”

Mielenkiintoinen lause: Teillä on mahdollisuus lainata TTT:n pyörätuolia, mikäli oman sähköpyörätuolin käyttö aiheuttaa hankaluuksia.”

Minulle sähköpyörätuolin käyttö ei ole ollut hankaluus, vaan TTT:n pyörätuoli.

 

Koska ruokailumme ennen teatteria olisi Ravintola Nataliessa, jossa en myöskään aikaisemmin ole käynyt, tarkistin myös, löytyykö tästä ravintolasta mitään arviota www.pääseekösinne.fi , mutta kukaan ei ollut ehtinyt vielä arvioimaan kohdetta. Mietin, että arvioinko sitten itse tätä sinne käyntimme jälkeen ja kävinkin tekemässä oman arviointini. Jäin miettimään sitäkin, että kannattaako pitäytyä näissä arvioinneissa omalla paikkakunnalla, koska tilanteet elävät. Jos nyt tänä vuonna arvioin jonkun kohteen, jossa käyn jossain 200 km päässä kodistani ja en ehkä enää koskaan tule siellä käymään ja tänä vuonna ko. kohde on esteellinen. Ensi vuonna siellä sitten tehdäänkin remonttia ja kaikki kääntyy hyväksi, niin kuka hoitaa näiden jo kerran arvioitujen kohteiden päivityksen, kun asiat muuttuvat. Jos teen arvioinnit omalla paikkakunnallani, niin on sitten helppoa käydä tekemässä päivityksiä tarvittaessa, kun suurin piirtein varmasti muistaa omat arvioimansa kohteet ja käy niissä itse aina silloin tällöin.

 

Kun linja-auto saapui teatterille, niin jouduimme kiertämään korttelia, että löysimme hyvän paikan, niin ettemme ihan tukkisi jalkakäytäviä ja liikennettä. Ravintola Nataliehan on samassa korttelissa teatterin kanssa. Ravintola Natalien ovella oli KORKEA kynnys, josta sähköpyörätuoli kuitenkin juuri ja juuri pomppasi niin, että avustaja vielä varmisti takaa. Sitten edessä oli 90 asteen kulma rampille ja tilaa oli vähän, joten irrotin jalkalaudat. Ramppia alas ja mahduimme pöytiin. Hain linjastolta itse alkusalaattia, pääruoka tarjottiin pöytiin. Henkilökunta oli ystävällistä. Meitä oli iso porukka ja useampi pyörätuoli, mutta pöydät oli järjestetty niin järkevästi, että mahduimme liikkumaan.

 

Ravintola Natalien omilta sivustoilta:  

”Ravintola Natalie sijaitsee Tampereen Työväen Teatterin kanssa samassa talossa. Tunnelmallinen ja lämminhenkinen Natalie toimii teatteri- ja iltaravintolana. Ruokalista on koottu siten, että herkkuja löytyy niin kasvissyöjille kuin kalan ja mehevien pihvien ystäville.

Natalien listalla on tarjolla myös ripaus slaavilaisuutta; mm. hunajaa, smetanaa, suolakurkkuja ja valkosipulinkynsiä sekä blinejä.”

 

Invavessa löytyi ravintolan perältä, mutta sinne sukkuloi kuitenkin suhteellisen helposti pöytien välistä. Invavessa oli rampin päässä ja se oli AHDAS. Vessaan kuitenkin mahtui, mutta sähköpyörätuolia siellä ei mahtunut kääntämään, vaan peruutin sinne, kun vedin oven perässäni kiinni. Pytty oli korotettu, ja siinä oli alas laskettavat kädensijat. Lavuaari oli pieni ja jäin kaipaamaan laskutilaa, jonne olisin laskenut käsilaukkuni.

 

Kun poistuimme Nataliesta, meidän henkilökohtaisella avustajalla oli ongelmana työntää isokokoinen mieheni (110 kg) manuaalissa pyörätuolissaan ovelle ramppia pitkin, koska rampin yläpäässä loppui tila. Miespuolinen, riski avustajamme tarvitsi tässä hieman apua, mutta ulos sentään päästiin. Sähköpyörätuolini sen sijaan rullasi hyvin rampin ylös ja olihan irrottanut jalkalaudat tilan säästämiseksi. Vähän jouduin siinä rappujen yläpäässä vekslaamaan ja ottamaan vauhtia, että pääsin ulko-oven kynnyksen yli, mutta onneksi rappujen yläpäässä tila tähän riitti. Tosin muut läsnäolijat olivat kauhuissaan, kun peruuttelin lähelle rappuja, etten vain peruuta niitä alas. No, en ollut lähelläkään ja näin kyllä, missä rappuset alkoivat. Yksi täti sanoi, että hän laittaa jalkansa eteen, jos tipun….  Pääni kääntyy vielä sen verran, että näin kyllä rappusen.

 

Nataliesta siirrymme kohti Kellari-teatterin salia. Meidät johdatettiin sisäpihalle ja ovesta sisään. Sitten oli pienen, pienet hissit, jonne ei mahtunut, jalkalautojen kanssa. Hankalaa oli, mutta alas kellariin päästiin. Vahtimestarit olivat meitä vastassa ja opastamassa. Kellariteatterissa oli mukavasti invapaikkoja ylhäällä. Uskon, että me kaikki olimme tyytyväisiä omiin paikkoihimme. Ravintola Natalien väki huolehtii väliaikatarjoiluista ja ravintolassa ollessamme oli jo ollut mahdollisuus tehdä tilaus väliaikaa varten. Näin kaikki sujuikin joustavasti.

 

Esitys Äitee en yksiöön ota oli hauska. Se oli jatko-osa Suomen Hevoselle, jonka jo aikaisemmin kävimme katsomassa. Nauraa sai ihan koko rahan edestä. Kun esitys loppui, palveluhenkiset vahtimestarit auttoivat meidät ylös kellarista. Nyt lähdimme pihalle toista kautta ja vahtimestarit nostivat pyörätuolit avoporrashissillä teatterin aulaan, josta löytyi myös invavessakin (en käynyt). Isossa aulassa oli monta ovea ja yritin ensin mennä keskimmäisistä, mutta oli iso kynnys ja ovea auki pitänyt pappa ehdotti, että jos toista ovea, mutta kun pappa meni avaamaan sitä oikeanpuoleista ovea, näin ison rappusen ja sitten itse tajusin, että invaoven merkki olikin vasemmalla puolen, josta sitten pääsin hyvin ulos, tosin kohtelias pappa tuli avaamaan tätä ovea.  Ovessa oli varmaan joskus ollut joku sähköinen avausmahdollisuus, mutta nyt se taisi olla rikki. En jäänyt oveen sen enempää siinä tutustumaan, kun kaverina oli Pappa n. 80-vee, joka hyväntahoisesti halusi auttaa. Sitten autolle nopeasti, kosta taivaalta tuli hirveän suuria räntälastuja, jotka kastelivat.

 

Autossa mieheni henkilökohtainen avustaja sanoi minulle, että helpompi mennä tuonne teatteriin on sitä kautta, jossa mennään sillä avoporrashissillä (pääoven kautta), kuin sieltä sisäpihan puolelta sillä pienellä hissillä, jossa joutuu jalkalaudat irrottamaan. Auto kotiin lähti aikataulun mukaisesti klo 17 ja koko seurue oli tyytyväisen oloinen ja autossa oli iloinen meininki. Matkalla pysähdyttiin pikaisesti Patalahden ST1 asemalla tauolle.

 

Uskon, että tulen jatkossa seuraamaan mielenkiinnolla Pääseekö Sinne-palvelun arviointeja, kun lähden retkelle toiselle paikkakunnalle. Rautatieasemien lähistöllä olevat invavessat ja hyvät ruokapaikat kiinnostavat. Myös museot ja vastaavat nähtävyydet kiinnostavat. Kiinnostavaa olisi myös tietää, jos joku on saanut jossain tosi epäonnistunutta ruokaa tai jotain herkkua, jota voi suositella. Tällä hetkellä näyttää, että Helsingin suunnalla on paljon arviointeja. Toivotaan, että myös muut valpastuisivat ja parin vuoden päästä arviot kattaisivat koko maan ja tätä kautta olisi helppo löytää tarvitsemansa paikat jo kotona.

 

MATKAMESSUT JYVÄSKYLÄN LAAJAVUORESSA 26.10.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 11.11.2010 14:35

- MatkaSenioreiden perinteiset minimessut-

Ensilumi Jyväskylään satoi 12.10. ja sen jälkeen tuntuu, että kaikki, mitä taivaalta on tullut, on ollut rännän ja lumensekaista. Osa on sulanut, mutta lunta on kasaantunut niinkin, että aina sitä jossain on ollut. Tässä vaiheessa vuotta iskee aina jokin kaukokaipuu ja pienet matkailuaiheiset messut tulivatkin ihan tarpeeseen. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että oikeasti en ole vaikeavammaisena enää matkustanut kotimaan rajojen ulkopuolelle, mutta haaveilla saa. Ja eihän sitä koskaan tiedä. Suurimmat esteet matkustamiselle taitavat kuitenkin olla omien korvieni välissä. Olen arka. Luen kuitenkin mielelläni matkakertomuksia ja tarkkaan. Esim. tänä syksynä Lihastautiliiton Porras-lehdessä oli matkakertomus Luumin pariskunnan keväisestä matkasta Japaniin, joka on jäänyt mieleeni ja se tuli luettua tarkkaan pariinkin otteeseen.

Matkamessuille tuli esittelijäksi myös lapsuuden ystäväni Espoosta. Hän on Kreikka-asiantuntija. Asunutkin Kreikassa vuosikaudet. Eli esim. Kreikkaan minun olisi helppo lähteä ystäväni seurassakin. Hän on auktorisoitu eli virallinen opas Kreikassa. Hänellä on monivuotinen koulutus opastamiseen Kreikan arkeologisilla alueilla, museoissa, linnoissa, kirkoissa, luostareissa yms. kohteissa. Ystäväni pitikin tilaisuudessa hyvän luennon aiheesta. Olin ystäväni junaa vastassa Jyväskylän matkakeskuksella, josta jatkoimme invataksilla Kylpylä hotelli Laajavuoreen, jonne on matkaa noin 4 km keskustasta.

Laajavuori on rakennuksena ikivanha, veikkaisin, että jostain 1960-luvulta. Sitä on nyt kuitenkin 2000-luvulla uusittu ja laajennettu kylpyläksi. Olen ollut useita kertoja ennen remonttia ko. paikassa useiden eri vammaisjärjestöjen tilaisuuksissa. En ole koskaan pitänyt ko. paikasta kokouspaikkana, koska mielestäni sinne on liian pitkä matka keskustasta. Jos esim. pyörätuolia käyttävä henkilö tulee junalla, niin invataksi Laajavuoreen maksaa äkkiä enemmän, kuin vaikkapa junalippu esim. Helsingistä/Turusta/Vaasasta, jne. Jyväskylään.

Lisäksi mikä on ollut Laajavuoren heikkous, niin INVAVESSOJEN TOIMIMATTOMUUS. Kun ensimmäistä kertaa menin invavessaan, hämmästyin, kuinka sokkeloisen ja kapean kulun takana vessaosasto oli. Jalkalaudat piti irrottaa, että pääsi lähellekään. Kun vihdoin pääsin vessalle saakka, koppi oli ahdas, matala pytty oli nurkassa ja muistaakseni mitään tukeakaan ei mistään saanut. Totesin vessan nähdessäni, että en viitsikään käydä vessassa, kun ei ollut hirveä hätä ja kotiinlähtö oli lähellä. Kerran näin, kun erästä vaikeavammaista naishenkilöä kannettiin aulasta vessaosastoa kohti, kun tuoli ei taipunut niitä kapeita käytävämutkia. Rouva oli onneksi kevyt, mutta miten kantaa esim. 110 kg mies? Olen joskus kritisoinut näitä kokouksia, mitä paikassa on järjestetty, mutta jostain syystä siellä aina näitä tasaisin väliajoin on ollut. Hotellin invahuoneita ovat järjestöt/yhdistykset varanneet tapahtumien ajaksi, mutta välillä nekin ovat olleet varattuja majoittuneille henkilöille.

Nyt kuitenkin suhtauduin retkeeni huolettomasti niin, että hotellihan on kokenut remonttia ja sinne on avattu täysin uusi kylpyläosasto. Menin katsomaan ravintolapuolen invavessaa ja kapea käytävä oli paikallaan. Menin sitten kylpyläosaston vastaanottoon ja kerroin, että en mahdu jalkalautoineni ravintolaosaston invavessaan, että löytyisikö kylpyläosastolta invavessaa? Tyttö (jonka rinnassa luki harjoittelija) kertoi, että ei tiedä, mutta menee kysymään. Joo, löytyi, mutta tyttö sanoi, että minun pitää ostaa sinne kylpylämaksulippupääsy... (eli 8 euroa eläkeläislippu kylpylän invavessaan) Totesin sitten, että sehän on ikävää, täytyy sitten olla pissimättä.
Ymmärsin, että tyttö on väärässä, enkä aikonut luovuttaa. Mietin, että 5 min sähkärimatkan päästä löytyy laskettelurinteen kahvio Laajari, jossa on tilava ja toimiva invavessa. Olisiko strategiani se, että, että käyn siellä ja teen sitten asiasta kunnollisen REKLAMAATION eli "nostan kissan pöydälle" ja asia selvitetään perin pohjin jatkoa varten. Joskus harjoittelijaakin on koulutettava. Olin jo vähän ärsyyntynytkin, koska ei vessassa käymisen pitäisi olla näin vaikeaa 2000-luvun remontoidussa kylpylähotellissa. Miksi minun pitäisi maksaa vessassa käymisestä kylpylälipun hinta ja ns. terveet pääsisivät ilmaiseksi vessaan. Vammaisrasismia? Sitten mielessäni kävi, että käynkö ostamassa kylpylälipun ja teen sen reklamaation sen maksuni kanssa? Siinä strategiaa miettiessäni käytävällä tuli vastaan hyvin ystävällisen oloisen näköinen hotellin työntekijä, jolle sitten esitinkin asiani uudelleen. Tämä työntekijä ohjasi minut respaan, josta minulle heti sanottiin, että saan invahuoneen avaimen tai sitten kortin, jolla pääsen hissillä kylpyläosastolle.

Sitten olinkin jo matkalla kylpyläosaston suuntaan. Hissi oli pienehkö, mutta sain jotenkin tyrkättyä kortin hissiin ja huristelin kerrosta alaspäin. Sitten oli ovi, jonka sain auki, ei siis mikään hirvittävän raskas. MUTTA, MUTTA, MUTTA, edessäni olikin portaat ja porrashissi. Olin yksin ja missään käytävällä ei näkynyt ketään. Hissi oli siinä tilassa, etten päässyt sen ohjauspalikkaa lähellekään. Sitten tuli henkilökuntaan kuuluva henkilö jostain ja tiedusteli, tarvitsenko apua? Vaan hissi olikin tekninen ja emme tajunneet, miten sitä käytetään. Paikalle tuli toinen henkilökuntaan kuuluva ihminen, joka ei myöskään osannut sitä käyttää, mutta kertoi, että hänen pitäisi osata. Kun aikamme ihmettelimme, saimme hissin toimimaan ja minut rappusten yläpäähän. Sieltä löytyi SIISTI, TILAVA JA VIIMEISEN PÄÄLLE TOIMIVA INVAVESSA. Toimiva invavessa oli pienen invapukuhuoneen takana. Jos tämä invapukuhuone olisi ollut varattu, niin olisiko vessaa voinut käyttää. Tämä oli käsittääkseni sellainen pikkupukuhuone, johon avustettava voi tulla toista sukupuolta olevan avustajansa kanssa. Tällainen pukuhuonehan on sinänsä hyvä juttu, koska aina ei välttämättä saa samaa sukupuolta olevaa avustajaa ja esim. karski karvainen mies naisten pukuhuoneessa saattaisi herättää kauhua?!

Takaisin vessalta pääsin sitten itsekseni, kun vähän aikaa hissiä renkkasin, niin se laskeutui ihan kiltisti. Respassa annoin kiitosta itse vessasta, mutta kerroin hankaluuksista porrashissin kanssa. Ilmeisesti tällä invahissillä ei ole liikaa käyttäjiä? En käy enää uimassa, mutta olisi kiva tietää, onko kylpyläosasto toimiva vaikeavammaisten ihmisten kannalta? Koko vessaepisodini kesti jotain puolisen tuntia. Mitä, jos minulla olisi ollut kiire? Tuntuu hassulle, ettei ravintolan yhteyteen ole remontoitu vessatilaa, jonne sähköpyörätuolillakin mahtuu.

Keittolounaan nautin Laajavuoressa, joka maksoi kohtuullisen 10 euroa. Tarjolla oli kahta eri salaattia ja kahta eri keittoa, leipää ja jälkiruokana kahvia ja piparia. Laajavuoren ravintola on kahdessa tasossa, mutta pöytiin selviää, jos vain siinä ylätasolla on vapaana sopiva pöytä. Alaskin pääsee, mutta ramppi oli aika haasteellisen näköinen ja en kyllä siitä keittolautasen kanssa ilman apua olisi selvinnyt, joten jäin ihan suosiolla ensimmäiselle sopivalle paikalle. Tosin henkilökunta vaikutti hyvin auttavaiselle ja tiedustelivat mahdollista avuntarvettani. Linjasto, mistä ruoka kerättiin, oli tilava ja sähköpyörätuolin hissiä nostamalla yletyin hienosti keräämään itse ruokani.

MatkaSeniorit on räätälöityihin ryhmämatkoihin erikoistunut matkatoimisto. Messuille osallistuvat ihmiset olivat henkilöitä, jotka keräävät ympärilleen porukan, jolle tilataan tämä räätälöity matka. Nyt oli tarjolla tietoa eri matkakohteista. Istuin pitkään luentosalissa ja haaveilin matkustavani johonkin. Tarjolla olisi ollut mm. risteilyä Norjan rannikkoa pitkin! Hurtigrutenin laivareitti lähtee Bergenistä pohjoiseen Kirkenesiin. Uskomattoman upeita maisemia, sellaisia, joita ei ruotsinlaivalla näe. MatkaSenioreiden valikoimat kattavat hyvinvointimatkat (Viro/Latvia), lähimatkat, Euroopan matkat, sekä kaukomatkat.
Luennoilla sai kuulla myös käytännönvinkkejä lentämisestä. Lääkkeet kannattaa pakata aina käsimatkatavaroihin, omiin pakkauksiinsa, sen varalle, ettei matkalaukkua heti lomakohteessa löydykään. Lisäksi eräs matkatoimiston tj. kertoi, että kun nykyisin ihmiset räätälöivät omat matkansa netin kautta, tilaavat lennot, varaavat majoitukset ja matkat, niin turvallisempaa poikkeustilan sattuessa on kuitenkin tilata kokonaisuus matkatoimiston kautta. Lakon tai luonnonkatastrofin, sairauden tms. kriisin sattuessa olisi sitten kuitenkin matkatoimiston edustaja 24 tuntia vuorokaudessa auttamamassa ja olisi puhelinnumero, johon soittaa. Lisäksi matkatoimiston kautta kuluttajansuoja olisi parempi.

Kokonaisuutena Laajavuori on mielestäni sokkeloinen ja hankala liikkua. Rakennus ilmeisesti myötäilee maastoa ja niin ensimmäinen kerroskin on täynnä erilaisia ramppeja ja rappusia. Yksi ramppi rakennuksen puolessa välissä on todella jyrkkä. Sähkärillä kyllä pääsee, mutta kelaten voisi tulla äitiä ikävä. Sähköpyörätuolissakin rampin alaspäin ajaminen tuntuu hurjalle. Luennoille mennessäni jouduin käyttämään hissiä. Hissi oli pieni ja että pääsin luentosaliin, matkalle osui muutama raskaamman puoleinen ovikin, joista kuitenkin selvisin.

Minimessuilla käynti sinänsä piristi harmaata syksyäni. Lapsuuden ystävän kanssa sitten illan suussa lähdettiin takaisin matkakeskukselle, jossa meillä oli aikaa käydä intialaisessa ravintolassa syömässä pientä iltapalaa, viinin kera. Matkakeskuksen intialainen on hyvä ruokapaikka. MatkaSenioreista jäi positiivinen kuva ja heihin kannattaa olla yhteydessä, jos on järjestämässä jotain ryhmämatkaa. Minimessut järjestettiin tänä vuonna ainakin Lohjalla ja Jyväskylässä. Koska nämä ovat jo perinne, kannattaa myös seurata jatkossa, missä paikkakunnilla näitä järjestetään.

http://www.matkaseniorit.fi

 

   

HYVÄ IKÄ messut,Tampereen Messu-ja Urheilukeskus 30.09.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Riitta Lundahl 06.10.2010 11:09

Haatajan Arjan kysyi minulta kiinnostaisiko kyseinen messutapahtuma,kerrottuaan että siellä on myös pyörätuolivaatteita nähtävillä ja valmistajakin,olin valmis lähtemään.Siitä sitten matkaa suunnittelemaan,sovimme torstai päivän ja matkaan voisimme lähteä kello 12:sta jälkeen.Koska minulla on tuttu-taksi oikeus,voin siis sopia kyytini suoraan taksista,koskapa minulla ja Arjalla on X-kortti,voimme käyttää niitä ja kustannukset puolittuvat ja omavastuu jää siedettäväksi.

 

Lähdimme Hämeenlinnasta kohti Tamperetta 30.09. klo 12.15,Haatajan Arja ja Pertti,sekä minä ja Jaana joka on omaishoitajani.Olimme paikalla klo 13.10,täytyy sanoa että kyllä oli väkeä aivan riittävästi,ikä-ihmisiä,avustajia ja meitä hieman nuorempia.

 

Ikääntymisen ja vanhustyön messut,
sopivat kaikille,sieltä saa terveemmätkin niksejä helpottamaan omaa arkeansa.
Siellä oli kaikenlaista hyvinvointiin liittyvää asiaa,ravinnosta hygieniaan.
Näytteille asettajia oli yksityisistä yhteisöihin.
Siellä kierrellessä ja katsellessa,tutustuessa erilaisiin mahdollisiin apuvälineisiin,niiden toimintaan ja helpottavuuteen arjessa,tuli mieleen kysymys:miksi on niin vaikeata ottaa niitä käyttöön? Ei ne ole sellaisia rumia "metallimöhkäleitä",siroja kokoontaitettavia,kevyitä (nooh,kun itse en pysty nostelemaan,enpä tiedä),pyörällisiä.

 

Itseäni kiinnosti Ergo Mode:n pyörätuolin käyttäjille suunnatut vaatteet.
Heillä oli myynnissä siellä viittoja ja jalkapusseja 150€,puseroita,housuja ja takkeja,edulliseen hintaan.Ompelen itsekkin jonkin verran,joten sieltä vähän vakoilin toteutustapoja,sain laillisia niksejäkin.
Netissä osoitteessa www.ergomode.fi

 

Äitini joka on ikä-ihminen ja tarvitsee sisällä liikkuessaan kävelykeppiä,ulkona rollaattoria,messuilta jäi mieleen näpsäkkä Gemina-rollaattori,erityisesti isot pyörät kumia ja kuinka pieneen tilaan sen saa painoa 7kg,hinta 282€,tyttäreni sanoi että siinä muorille,ostetaanko?
Siinä yksi joululahja idea!
www.handiplan.fi

 

Tutustuimme rullaramppiin,kätevä,kevyt.Voisin harkita ostavani mutta 1000€ ei oikein vielä innostanut enempää,muttä jäi kyllä mieleen.
Keittiö,kylpyhuone,asuminen kaikkea siltäväliltä,ideoita myös omaan arkeen,joita tässä työstän.

 

Kaiken kaikkiaan kannattava reissu,matkalla kotiin juttelimme mitä eroa oli näillä messuilla ja apuvälinemessuilla,EI MITÄÄN!,mutta jos jotain uutta.....
Samat apuvälineet ne on kaikilla,hyvä fiilis jäi päälimmäiseksi.
Ehkä menen seuraavillekkin messuille.

   

KAAVOITUSKURSSILLA LAHDESSA 2.10.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 05.10.2010 10:07

Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä

 

 

Jo usean vuoden ajan, olen kiinnittänyt huomioni Lahden Invalidiliiton kurssiesitteessä olevaan KAAVOITUSKURSSIIN ja miettinyt, että pitäisi osallistua. Pyörätuolia käyttävillä ihmisillä kun aina tuntuu olevan ongelmia istuvien vaatteiden suhteen. Mieheni painaa 110 kg ja pituuttakin on liki 190 cm. Kun häntä nostetaan nosturilla, housut aina valahtavat nostotilanteissa alas ja selkä jää paljaaksi, koska kauppojen normaalipaitojen pituus on riittämätön. On yritetty käyttää henskeleitä ja vyötäkin, tätä tilannetta korjaamaan. Myös kaulusten istuvuus on ollut ongelmana. Kun on lähdetty johonkin juhliin, paidan ylänappia ei saada kiinni, ilman kuristumisilmiötä ja näin solmiokaan ei oikein istu. Marimekon isoin jokapoika-paita on ollut kaulukseltaan riittävä. Itselläni, joka olen myös pitkä ihminen 177 cm on samankaltaisia ongelmia ja liikakilojakin on tässä istuessa päässyt kertymään, kun liikunta on jäänyt vähäiseksi.

 

Esite kertoo:

”Kurssilla valmistetaan yhteen vaatekappaleeseen yksilölliset kaavat, joiden avulla henkilö voi itse ommella vaatteen tai antaa ompelijalle ommeltavaksi. Kurssilla saa tietoa myös valmisvaatteista, jotka ovat erityismitoitettuja, vaatetus-niksejä ja tietoa pukeutumisen apuvälineistä. Kurssille osallistuvien ei tarvitse olla ompelutaitoisia.
 
Kaavoittajat ovat vaatetusalan ammattilaisia, jolla on kokemusta erityismitoitettujen vaatteiden valmistamisesta ja peruskaavojen muuttamisesta.
 
Kaavoituskurssi on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka eivät jostain syystä (esim. lyhyt kasvuisuus, pyörätuolissa istuminen, raajojen ja vartalon epäsymmetrisyys jne.) löydä tavallisesta kaupasta itselleen sopivankokoisia/istuvia vaatteita.”
 ---------------

Keväällä sitten laitoin hakemuksen sisään ja vielä toiveen, että saamme ottaa oman henkilökohtaisen avustajankin matkaan, helpottamaan elämää. Myönteinen päätös tuli ja olimme innoissamme. Tähän kurssin edulliseen omavastuuseen kyllä sisältyy ympärivuorokautinen avustaminen, mutta oma avustaja on aina oma, varsinkin, jos tarvitsee runsaasti sitä avustamista.

 

Vaan ei kannata hihkua liian aikaisin, sen saimme taas huomana. Homma ei mennyt ihan putkeen. Itse sairastuin syysflunssaan noin viikkoa aikaisemmin ja kun kurssille piti lähteä perjantaina, joutui mieheni yllättäen sairaalaan tiistaina. Oli epäselvää, että kotiutuuko mieheni torstaina vai perjantaina ja perutaanko vai ei. Sitten Lahden pään kanssa sovittiin, että saamme tulla kurssille myös lauantaiaamuna. Ideahan olisi ollut, että Lahdessa olisi pitänyt olla perjantaina jo klo 16 mennessä. Mieheni sitten kotiutui vasta perjantaina ja päätimme lähteä matkaan aikaisin lauantaiaamuna.

 

Henkilökohtainen avustaja tuli töihin jo klo 6 ja invataksi lähti Jyväskylästä kohti Lahtea noin klo 7.30. Jyväskylästä Lahteen ei ole toimivaa junayhteyttä. VPL-kortilla pääsee noin puoleen väliin saakka eli Joutsan ja Hartolan rajalle ja toinen puoli matkasta sitten pitää maksaa itse. Kiitos kuntaliitosten, että nykyisin pääsee Jyväskylästä pitkällekin taksilla. Kuntaliitosten ansiosta olemme myös ajelleet invataksilla pari kertaa tänä vuonna Mikkelissä sukuloimassa. Joskus olen miettinyt, että se on hassua, kun VPL-kortilla ei voi ajaa kuin omassa kunnassa ja naapurikunnissa. Itselläni on esim. kesämökki Hämeenlinnassa. En ole käynyt mökilläni vuosikausiin, koska en omista enää autoa. Taksihan maksaa saman Rovaniemellä, kuin Helsingissäkin. Miksei VPL-kortti voisi olla valtakunnallinen?

 

 

Olivat Lahdessa jo aloittaneet, mutta olimme kuitenkin hyvissä ajoin paikalla eli noin 9.30. Kotkasta saakka oli tullut kaavoittaja tekemään kaavoja. Koska kurssi ei sisällä kuin yhdet kaavat/osallistuja, päätimme, että miehelleni tehdään kahdet kaavat, koska hänen tarpeensa on akuutimpi. Itse olin sitten vähän kuin ”lomalla” Lahdessa.

 

Meille oli varattu huone kuntoutuskeskuksesta, vaikkemme yöpyneetkään. Huone oli hiljattain remontoidun näköinen ja siisti. Tosin aika pieni, jos sinne majoittuisi kaksi sähköpyörätuolia käyttävää henkilöä, joita pitää siirtää nosturilla. Yö vielä menettelee, mutta jos ko. huoneessa joutuisi olemaan esim. kuukaudenkin, se voisi ahdistaa. Vessa oli toimiva. Oli tilaa sähkärin kanssa ja kahvoja riittävästi. Vessanpytty oli huomattavasti matalammalla, kuin kotona, mutta uskon, että talosta kyllä löytyy tarvittaessa korokkeita, jos tulisi pidemmäksi ajaksi.

 

Lahden kuntoutuskeskus on sikäli mukavalla paikalla, että keskustaan ei ole kuin pari kilometriä, eli hyvä matka ulkoilla esim. sähköpyörätuolilla. Rautatieasemakin on lähellä ja esim. Helsingin suunnastahan sinne pääsisi junallakin hyvin, tällaiselle lyhyemmälle kurssille, kun ei tarvitse tuoda paljoa matkatavaraa ja matkat pitää itse kustantaa.  

 

Ammattitaitoinen kaavoittaja sitten teki miehelleni housun- ja paitapuseron kaavat. Aikaa jäi myös piipahtaa ulkona. Samasta korttelista kuntoutuskeskuksen kanssa löytyy esim. Videofirma Makuuni, josta löytyy kattava valikoima tuoreita, herkullisia irtokarkkeja. Makuunin valikoimat ja tuotteet ovat mielestäni parhaita. Lisäksi retken kruunasi sukulaisteni vierailu. Serkun perhe asuu Lahden Hollolassa ja minulla oli tämän myötä mahdollisuus tavata myös kummilastani.

 

Invataksi tuli noutamaan meitä kotiin klo 18. Kurssi oli onnistunut, vaikkei päästykään matkaan ihan niin, kuin oli suunniteltu. Mielestäni kurssin omavastuu 26 euroa/päivä (sis. ympärivuorokautinen avustus, kaavat + ruuat) on halpa. Mikäli kurssi järjestetään ensi vuonna uudelleen, ei ole mahdoton asia, vaikka hakisimme sinne uudestaan ja nyt minulle tehtäisiin niitä kaavoja.

 

Tampereelta olemme ostaneet isokokoisten ihmisten kaupasta vaatteita. Spesiaali Koot A ja O Oy. Kyseinen kauppa löytyy rautatieaseman läheltä, Tullintorilta. Kannattaa käydä tutustumassa valikoimaan, jos Tampereella päin liikkuu ja ei tahdo saada kaupasta riittävän suuria vaatteita.

 

Kun vain istuu tuolissa, niin tuntuu, että koskaan vaatteet eivät oikein istu. Nyt kaavoista tehtiin selkäpuolelle pidemmät ja etupuolelle lyhyemmät. Takin pituuden olen kokenut todella ongelmalliseksi. Jos ostaa lyhyen takin, joka näyttää edestä hyvälle, se on selästä lyhyt. Jos taas hankkii puolipitkän takin, joka on riittävä selästä, eteen syliin jää ”pussi”. Kaavoittaja lisäsi housuihin takasivusaumaan ison muotolaskoksen, joka tekee housuista istuvat.

 

Lisäksi pienoinen ongelmahan on kaupoissa pyörätuolin kanssa, kun menee ostoksille, ettei tahdo löytyä sopivia sovituskoppeja. Ja vaikka riittävät tilat sovittamiseen löytyisivätkin, niin sitten henkilö ei pysty nousemaan tuolista omin voimin. Usein tulee ostettua vaatteita, jotka eivät sitten olekaan ihan oikeaa kokoa ja vaihtaminenkin on oma operaationsa. Tällainen kurssi on mielestäni hieno juttu ja tarpeellinen meille kaikille.

 

Nyt seuraava projektimme olisi mennä ostamaan kankaita. Olemme jo eräästä ompelimosta alustavasti tiedustelleet tässä hintoja. Mielessä on myös käynyt, että josko ostaisimme oman ompelukoneen. Olen joskus nuoruudessani käynyt Hämeenlinnan ammattikoulussa 3-vuotisen mallipukineompelijan linjan ja kykenisin henkilökohtaisen avustajien avustuksella saamaan jotain aikaankin. Jännä nähdä, kun vaatteet valmistuvat…….

 

 

Spesiaali Koot A ja O Oy

http://www.speci.net/Info.html

 

Hyödyllinen linkki

Pieni- ja Isokenkäiset ry

 

Lahden kuntoutuskeskus

http://www.invalidiliitto.fi/portal/kuntoutuskeskus/laku/

 

 

   

RUSKARETKI HÄMEENLINNAAN la 18.9.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 20.09.2010 07:29

Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä

Olen syntynyt ja kasvanut Hämeenlinnassa. Ehdin asua siellä liki 40 vuotta. Hämeenlinnaa ei ole ikävä, mutta minulla on siellä paljon ihmisiä, joita kaipaan. Lähdimme aamulla sateisessa ja epävakaassa säässä IC-junalla, joka meni suoraan Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan rautatieasema on vanha ja sieltä ei löydy invavessaa. Mielestäni paras, siistein, tilava ja toimiva vessa löytyy suhteellisen läheltä asemaa Keinukamarin palvelutalolta (Pikkujärventie 6, 13200 HÄMEENLINNA). Keinukamari on uudehko (ilmeisesti senioreille) HPK  kylttirakennettu palvelutalo, jossa kävimme viime vuonna syömässäkin. Keinusaaren asuinkortteli on noin 500 m asemalta, joten sähköpyörätuolilla sinne huristelee asfalttijalkakäytäviä nopeastikin. Matkalta löytyy parit liikennevalot, joten katujenylityskin sujuu turvallisesti. Alueella on monta uutta kerrostaloa ja käsitykseni mukaan taloissa asuu etupäässä ikäihmisiä. Keinusaari on hyvällä paikalla, keskustaan on noin 1 km ja Hämeenlinnan pääterveyskeskus on ihan vieressä. Lisäksi alueella on tilava Valintatalo, josta kävimme ostamassa kotimatkalla eväitä junaan. Kuin pisteenä iin päälle, alueella on lisäksi uusi iso kulttuurikeskus Verkatehdas, konserttisaleineen ja elokuvateattereineen. Tänä syksynä samaan kulttuurikeskukseen avattiin myös uusi Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Kulttuurikeskus Verkatehdas on saanut nimensä siitä, että siinä oli viime joskus ennen vanhaan verkatehdas. Nyt upea vanha tehdaskiinteistö on kunnostettu kulttuurikäyttöön. Keinusaaren asuinkortteli on kaikkia, mitä itse toivoisin, jos asuisin Hämeenlinnassa. Se on kokonaisuutena toimiva ja esteetön.

 

 

Vessareissun jälkeen suunnistimme keskustaan Vanajaveden sillan yli. Olin ilmoittanut ystävilleni, että olemme Kauppakeskus Linnan Cafepannussa klo 12 jälkeen. Kauppakeskus Linna on kävelykadun varrella. Minun lapsuudessani Kauppakeskus Linna oli Sokos ja Centrum. Nykyisin nämä kaksi vierekkäistä rakennusta on yhdistetty ja ne sisältävät paljon pieniä erikoisliikkeitä. Kauppakeskus on sokkeloinen ja onhan rakennukset jo peräisin 1960-luvulta. Tilat ovat eri tasoissa ja kun Sokosta ja Centrumia on aikanaan rakennettu, niin ei osattu ajatella, että ne joskus yhdistettäisiin isoksi kauppakeskukseksi. Menimme ovea liian aikaisin sisälle ja olimme vanhan Sokoksen puolella, josta olisi ollut jyrkkä, kierteinen ramppi vanhan Centrumin puolelle, jossa Cafepannu sijaitsee. Ramppi oli niin ikävän näköinen, että menimme takaisin pihalle ja kiersimme toisen oven kautta. Cafepannuun oli loiva ramppi, josta pääsi hyvin sähkärilläkin. Olin aikaisemmin varoittanut Cafepannun väkeä, että on tulossa ainakin 4 sähköpyörätuolia, mahdollisesti parit lastenrattaat ja iso joukko käveleviä ihmisiä… Olivat varanneet meille hienosti pöytiä, joita sitten saimme siirrellä mielemme mukaisesti ja saimme aikaan yhden pitkän pöydän, jonka ympärille ystävät kokoontuivat. Kahdeksalla eurolla sai syödä kotiruokaa noutopöydästä niin paljon kuin jaksoi, joten hinta-laatusuhde oli hyvin kohdallaan. Ruokaa oli tarjolla monipuolisesti ja varmasti jokaiselle jotain. Cafepannun henkilökunta kävi ystävällisesti kertomassa meille, että mistä löytyy invavessa ko. rakennuksessa. Cafepannuun ei myöskään ruskaakannata yrittää sähkärillä rakennuksen toiselta puolen, josta oli ovi, koska siellä on kuulemma jotain rappusta, vaan nimenomaan kävelykadun puolelta. Voin kuitenkin suositella ko. paikkaa pyörätuolilla liikkuville porukoille ihan hyvällä omalla tunnolla. Ja kiitos Riitalle, joka tämän paikan keksi. Riitta itse asuu Hämeenlinnassa ja liikkuu sähkärillä. Nyt heitänkin haasteen Riitalle ja muille hämeenlinnalaisille, että tänne blogiin voi kirjoitella sieltä Hämeenlinnastakin käsin !!! Laughing

Lähdimme hyvissä ajoin takaisin asemaa kohti. Sade oli laantunut ja teimme pienen keskustakierroksenkin. Ennen rautatieasemaa kävimme myös kiertämässä vanhan Saarioisten tehdaskiinteistön, jonka kiertäminen on minulle jo traditio. Kiinteistön vanhimmat osat on rakennettu jo joskus 1920-luvulla. Se oli silloin Mensa-niminen elintarviketehdas. Liha-Saarioiseksi se muuttui 1980-luvulla, jolloin siitä tuli makkaratehdas. Tehdas on aivan asemaa vastapäätä ja siellä on nykyisin mm. kirpputoreja, kuntosalia ja joku värikuulakeskus*. Miksi minua sitten tämä vanha tehdaskiinteistö kiinnostaa? No, olen ollut siellä töissä 10 vuotta pakkaajana. Valitettavasti kyseinen kiinteistö on hyvin esteellinen ja sisälle sinne ei sähkärillä pääse, ainakaan näin äkkiä katsottuna. Sen vuoksi tyydyn kiertämään sen ympäri menevää tietä ja muistelemaan nuoruuttani.

Olimme hyvissä ajoin rautatieasemalla odottamassa junaa. Asemalle tuli vielä iso joukko sukulaisiani meitä saattamaan. Meillä oli edessä IC-junamatka Tampereelle, jossa oli vaihto Pendolinoon. Tampereelle IC-juna saapui ajallaan, mutta Pendolinoa ei näkynyt, eikä kuulunut. Selvisi, että Pendolino oli hajonnut. Meidät lastattiin vanhaan sinivalkoiseen junaan, joka jäi seisomaan asemalle ja odottamaan Pendolinoa, joka tuli noin tunnin myöhässä. Kun nämä pendolinomatkaajatkin saatiin kyytiin, lähti varajunamme ihan väärään suuntaan, eli pohjoista koti. Se aiheutti kanssamatkaajissa hätäännystä. Itse olin hyvin itsevarma, koska meidät oli hissillä nostettu juuri tähän junaan ja luotin henkilökuntaan, että juna varmasti lähtee kohti Jyväskylää jossain vaiheessa. Kun juna oli jo jonkun aikaa liikkunut väärään suuntaan ja ihmiset hätääntyivät, tuli kuulutus, että käymme aseman pohjoispäässä vaihtamassa raidetta. Mikseiköhän sitä kuulutusta voitu tehdä, enennen, kuin juna lähti liikkeelle? Juna kuitenkin sitten raiteen vaihdettuaan lähti kuin lähtikin kohti Jyväskylää. Kyllä se Pendolino vaan on juonikas peli Sealed

 

 

Sain juhannukseksi uuden sähköpyörätuolin. Ihmettelin alusta saakka, kun tuolin etupyörät pyörähtelivät jotenkin ihmeellisesti. Olin tässä sähkärihuollossa. Tuoliin lisättiin valot, koska niitä ei siinä tehtaalta tullessa ollut. Muttereita jouduttiin lisäksi kiristelemään. Kerroin, sitten, että tuoli liikkuu mystisesti sivusuunnassa, jos etupyörät jättää vaakatasoon. Voi hyvät hyssykät, sieltä oli joku jarru pois päältä toiselta puolen! Nyt sekin sitten selvisi. Vaiva vaan oli alusta saakka ja luulin, että se kuuluu tuolin ominaisuuksiin. Muuten olen ollut erittäin tyytyväinen uuteen sähköpyörätuoliini.

Nyt syksy on jo siinä mallissa, että taisi olla tälle vuodelle viimeinen junaretkemme. Talvella ei ole kiva retkeillä junalla, varsinkin jos joutuu jossain asemalla pakkasessa kärvistelemään ja odottamaan Pendolinoja. Lämpimät kiitokset kaikille hämeenlinnalaisille ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka tulitte meitä tällä tämän syksyn viimeisellä junaretkellämme katsomaan!

Lisätiedot:

*

Wanhassa Saarioisten makkaratehtaassa sijaitseva: ACTION FACTORY HML on ainutlaatuinen actionkeskus keskellä Hämeenlinnaa, aivan rautatieaseman tuntumassa Hämeentie 11:ssä. Karua tehdasta on riittämiin yli 2000 m2. Värivaloilla, savulla ja taustamusiikilla on luotu mystinen tunnelma, jossa urbaaniactionit onnistuvat mainiosti. http://www.stagames.fi/actionfactory.php?id=actionfactory

Tästä paikasta en kyllä ole satavarma, vaikka sinne jotain reittiä pyörätuolillakin pääsisi, pitäisi joskus ihan tulevaa Hämeenlinnan reissua varten tarkistaa, jos vanhalle työpaikalle pääsisikin sisään…. joukkueen saisin helposti hämeenlinnalaisista ystävistäni kasaan, mutta sopiiko laji sähkäri-ihmisille, sekin on arvoitus…

http://www.cafepannu.fi/

http://www.verkatehdas.fi/portal/fi/

   

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL