Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

Blogit

Linnanmäki on parempi kuin Särkänniemi

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Amu Urhonen 29.07.2010 20:47

Lapsuuteni meni osittain hukkaan. En ymmärtänyt, että huvipuistoissa kannattaa mennä laitteisiin, vaan tyydyin katsomaan niitä pelokkaana sivusta. Olen ottanut vahinkoa jonkin verran takaisin aikuisiällä. Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla onnelliseksi vuoristoradassa ja kastua alusvaatteita myöten tukkijoessa.

Olen käynyt elämäni molempien kaupunkien huvipuistossa, siis Linnanmäellä ja Särkänniemessä. Johtopäätökseni on tamperelaisittain nolo: Linnanmäki voittaa Särkänniemen mennen tullen. Tärkein voittotekijä on tunnelma. Helsingissä on osattu hyödyntää kauniita maisemia. Tänä vuonna Linnanmäellä käydessäni olin juuri lukenut Kjell Westön Helsingissä tapahtuvaa teosta Gå inte ensam ut i natten, joten maailmanpyörässä ja monessa muussa laitteessa kokemani rakkaus kaupunkia kohtaan kasvoi ylitsevuotavaksi. Maisemien katseleminen laitteista on ihan eri asia kuin Näsinneulasta, koska samalla voi nauttia liikkeestä ja tuntea kaupungin tuulen kasvoillaan.

Linnanmäellä on myös paremmat laitteet. Sitä tosiasiaa ei muuta sekään, että Särkänniemessä on paras yksittäinen laite, Tornado. Linnanmäellä ei tarvitse tyytyä yhteen, sillä siellä on monta, johon on pakko päästä.

Linnanmäestä on eettisestikin helpompi nauttia, koska siellä ei pidetä eläimiä. Minusta olisi parempi, jos delfinaario ja lasten eläintarha lopetettaisiin ja jätettäisiin huvipuisto, Näsinneula, taidemuseo ja planetaario. Siinä olisi ihan riittävästi, eikä kukaan kärsisi.

Esteettömyydessä ei ole kummallakaan kehumista. Avustaja on oltava mukana jo jyrkkien mäkien takia. Linnanmäellä on aavistuksen joustavammat säännöt avustajien suhteen, kun taas Särkänniemi on viime vuosina vetänyt ne tarpeettoman tiukalle. Useimmat laitteet ovat korkeita tai portaiden päässä, joten minut on nostettava niihin. Särkänniemessä muutamassa uusimmassa laitteessa, esimerkiksi Koskiseikkailussa, on nostolaite, mutta yleisesti ottaen esimerkiksi satakiloisen, ei-kävelevän miehen on mahdotonta päästä laitteisiin. Ehkä on ajateltu, että huvipuistot ovat ensisijaisesti lapsille ja että vammaista lasta kyllä jaksaa nostaa. Se on tietysti väärä ajatus, sillä huvittelun perusluonteelle on ominaista, että kuuluu jokaiselle.

 

JYVÄSKYLÄSTÄ VAASAAN 22.7.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 29.07.2010 07:18

Hieman heinäkuun puolivälin jälkeen, teimme perinteeksi muodostuneen kesäretkemme Vaasaan. Jyväskylästä Vaasaan menee suora taajamajunayhteys. Tästä taajamajunasta kirjoitin näille sivustoille enemmän, kun toukokuussa kävimme ostosmatkalla Tuurissa. Taajamajuna pysähtyy lähes jokaisella pienellä asemalla, joita radan varrella riittää ja matka Jyväskylästä Vaasaan kestääkin nelisen tuntia. Matka sinänsä on elämys ja matkanvarrella ikkunoissa vilahtelevat vanhat, erittäin kauniit asemat. Meno on kiireetöntä ja leppoisaa. Rataosuus Jyväskylä-Haapamäki on rakennettu jo 1890-luvulla. Rata on edelleen sähköistämätön ja matka taittuu diesel-veturilla. Ravintolavaunua ei näissä taajamajunissa ole, joten eväät pitää varata, aina termaria myöden mukaan. Matkaan juna lähti Jyväskylästä klo 7.30 ja edessä oli neljän tunnin junassa istuminen.

Juna Vaasaan saapui ajallaan ja meitä vastassa olivat mieheni entinen työkaveri vaimonsa kanssa, sekä serkkuni ja hänen tyttärensä. Vaasan rautatieasema on matkakeskus eli samaan paikkaan saapuvat myös linja-autot. Asema on vanha, mutta remontoitu. Käsittääkseni Vaasan asemalta löytyisi invavessa (en ole ihan varma), mutta meillä on aina ollut tapana käydä läheisen hotellin invavessassa, joita löytyy hotellista kaksin kappalein vierekkäin. Hotellin vessat ovat hieman ahtaat, varsinkin, jos on avustaja mukana, mutta siistit. Naisten invavessassa oli kokoon taittuva lastenhoitopöytä levällään ja tarvitsin serkkuni apua, että saatiin raivattua tilaa vessaan (Radisson Blu Royal Hotel, Hovioikeudenpuistikko 18). Kyseisen hotellin aulasta löytyy myös VaasaOpas, joka kannattaa turistin ottaa matkaan.

Koska matkoihin päivän aikana kuluu jo noin 8 tuntia, ei luonnollisesti perillä enää jäänyt aikaa kuin vajaa nelisen tuntia. Rakastan kuitenkin junamatkailua niin paljon, että kahdeksan tuntia saman päivän aikana junassa ei minua paljon rasita. Seuraan matkalla uteliaana maisemia ja ihmisiä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka vetävät junassa verhot tiiviisti kiinni ja alkavat lukemaan jotain juorulehteä (anteeksi vaan). Aikataulu perillä oli aika tiukka.kauppahallivaasa

Menimme tulokahveille Vaasan kauppahalliin. Meillä oli se käsitys, että etukautta ei pyörätuolilla pääse. Kiersimme halliin takakautta, jossa oli vähän ahdasta, hankalia ovia ja rappusiin piti asentaa erikseen nostettava ramppi. Takakautta saavuimme hallin yläosaan. Kauppahallissa kahvittelimme ja söimme. Halleissa on monesti ongelmana, että käytävät ovat hieman ahtaat ja osa pöydistä on korokkeen päällä, niin oli nytkin. Meitä oli iso porukka koolla, kaksi sähköpyörätuolia ja kuusi kävelevää. Seurueemme mahtui juuri ja juuri käytävälle kahden pienen pöydän ympärille käytävälle

(Bistro A W Stenfors, http://www.kauppahallinbistro.com/ ).

kauppahallinkaytavallaPaikka oli ilmeisesti enemmän lounaspaikka, koska en saanut kahvini kanssa pullaa tms. kahvileipää, toiveestani huolimatta, vaan henkkari toi minulle kahvin kanssa suklaasuukon ja ilmoitti, ettei ollut muuta. Sen sijaan mieheni ja henkkari söivät herkullisen näköiset ISOT salaattiannokset. Tässä kohtaa minua jäi vähän harmittamaan ”laiha”ateriani, mutta en voi syyttää kuin itseäni, etten ollut itse tarpeeksi aktiivinen, vaan delegoin tehtävän henkilökohtaiselle avustajalle. Hallissa tietysti ahtaus hankaloittaa ja se, että ostostiski on pienen korokkeen päällä ja sähköpyörätuolilla ei ihan viereen pääsee. Mutta jos pulla/leivoskahville haluaa, niin tämä ei ole ehkä se ihan oikea paikka. Ilmeisesti tämän bistron myyjä (omistaja?) nainen, tuli luokseni ja oli erittäin ystävällinen. Hän kovasti kyseli, että mistä päin olemme tulleet jne. Halleissa minua miellyttääkin juuri tämä henkilökunta, joka tulee asiakkaan lähelle ja tekee olon kotoisaksi.

Kauppahallin valikoimista ostin kotiin tuomiseksi TYRNILIMPPUA, jota ei täältä Jyväskylästä saa. Ostos osoittautuikin ihan onnistuneeksi, kun tätä limppua nyt olemme syöneet. Kun tulimme hallista pois, huomasimme, että sinne on helpompikin reitti. Ilmeisesti tämä helpompi reitti on aika uusi? Hallin ylätasosta löytyi hissi, jolla pääsi hallin alatasoon Indiskaan ja sitten Rosson sähköoven kautta ulos. Takakautta halliin saapuessa pitää olla avustajat mukana, mutta Rosson oven kautta kyllä selviää ilman avustajaakin.

Hallista siirryimme torille. Torilla oli kirpputorimyyjiä, joilla oli mielenkiintoisen näköistä tavaraa. Kesäoppaat päivystävät torin laidalla omassa kioskissaan. Tästä infopisteestä voi tiedustella lähistön matkailukohteita. Olisi tietysti voinut käydä TESTAAMASSA oppaat, että josko heiltä olisi löytynyt tulevaisuuden varalle vinkkiä ESTEETTÖMISTÄ kohteista keskustan alueella. Torin laidalta löytyy Rewell kiinalainenravintolaCenter eli kauppakeskus. Sitä jotenkin aina katselee sillä silmällä, että jos seuraavalla kerralla tulee, niin missä kannattaa käydä ja missä ei. Tästä kauppakeskuksesta bongasin kiinalaisen ravintolan (Shangri-La Buffet), joka saattaa olla ensi kesän ruokapaikkamme? Vaikka osa pöydistä oli ”karsinoissa”, niin pöytiä oli tilavastikin aseteltu ja niin, että niitä pystyy myös vetämään vielä kauppakeskuksen tilavaan aulaan päin. Retkeilymme rajoittui lyhyen ajan vuoksi Hovioikeudenpuistikon varrelle junanhissija torin ympäristöön. Vaasa on kaunis yli 400 vuotta vanha kaupunki ja se kyllä näkyi katukuvassa vanhoina rakennuksina.

Aikamme oli rajallinen ja sitten pitkin jo joutua ostamaan junaan eväitä. Vaasan Citymarket on aivan rautatieaseman lähellä. Kun pääsimme rautatieasemalle, niin samaan aikaan sieltä jo junamme ilmestyikin hyvissä ajoin laiturille ja meitä alettiin lastaamaan sisään kotimatkaa varten. Vaasassa oli lämmin, tuulinen sää. Ilmassa oli sateen uhka, mutta ei onneksi satanut. Tämä retki pitää ehdottomasti uusia ensi kesänä! Cool

   

Asuntomessut Kuopiossa

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Amu Urhonen 24.07.2010 13:27

Minun piti aloittaa tämä blogi jo talvella, mutta jotenkin se jäi. Jossain vaiheessa yritin kirjoittaa, mutta käyttöliittymä tuntui jotenkin hankalalta. Sisään kirjautuneena saattoi olla vain puoli tuntia. Sen jälkeen piti kirjautua sisään uudestaan - ja menetti kaiken kirjoittamansa. Toivottavasti atk-puoli on saanut fiksattua havaitsemani ongelmat.

Aluksi lyhyt esittelyni. Olen 29-vuotias Kynnys ry:n puheenjohtaja, teologian opiskelija ja tamperelainen kunnallispoliitikko. Vielä pari viikkoa olen töissä opiskeluterveydenhuollon asiantuntijana SAMOKissa, sitten pari vuotta kestänyt sijaisuuteni loppuu. Asun Tampereella Tammelan kaupunginosassa aviomieheni ja kolmen seurallisen kissan kanssa. Käytän pyörätuolia. Rakastan matkustelua ja kaunokirjallisuutta.

En ole koskaan käynyt asuntomessuilla ennen viime viikkoa. Käsitykseni on ollut sellainen, että siellä on liikaa portaita ja ahdistavan paljon ihmisiä. Kuopion asuntomessuilla totesin, että käsitykseni on ollut oikea. En suosittele asuntomessuja pyörätuolin käyttäjälle, ellei ole avustajaa mukana. Yhteenkään kohteeseen ei olisi päässyt ilman avustajaa. Keskustasta messualueelle kulkeva bussi ei ollut matalalattiainen. Tulomatkalla parkkipaikan ja messualuuen välistä matalalattiaista bussia kuljetti onneksi herttainen partasuu, joka suostui muitta mutkitta ajamaan keskustaan asti. Myönteistä on, että tyylin vuoksi tehdyt kahden-kolmen rappusen tasoerot ovat näkemäni perusteella menneet pois muodista.

Yhtä vähän voin suositella messuja vegaaneille eli ihmisille, jotka eivät käytä eläinkunnan tuotteita. Söin messupäiväni aikana pelkkää soijajäätelöä, koska ei ollut muuta. Paluumatka bussissa olikin sitten sangen epämiellyttävä.

Ensi vuonna asuntomessut järjestetään ihan toisella puolella Suomea, Kokkolassa. Silloin messujen teemana on esteettömyys. Olen päättänyt olla varovaisen toiveikas, sillä tiedän, että on varsin hyvin mahdollista tehdä viihtyisiä, tyylikkäitä ja esteettömiä omakotitaloja. Mieheni muistutti, että Kokkolassa on luonnostaan ainakin yksi este vähemmän kuin Kuopion messualueella: "Pohjanmaahan on ihan tasainen, ei ole inhottavia mäkiä."

 

 

   

Tampereella 7.7.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 11.07.2010 15:48

Muistan, että olin lapsena enoni kanssa Tampereella 7.7.1977. Päivä jäi lapsen mieleen, koska siinä oli niin monta seiskaa. Nyt sattumalta valitsimme samaisen 7.7. päivän ja muistot yli 30 vuoden takaa tulvahtivat mieleen. IC-junalla lähdettiin liikenteeseen. Tampereen asema on vanha, mutta remontoitu. Muutama vuosi sitten rakensivat uudet hissit ja alikulun. Asemalta löytyy myös invavessa. Pidän Tampereen rautatieasemaa hyvin toimivana, paitsi, että joskus IC-juna pysähtyy (ainakin laituri nro 3) sellaiseen kohtaan, että rata on jotenkin vajonnut ja sähköpyörätuoli ei nouse omin voimin laiturille, vaan etupäätä pitää jonkun nostaa. Nyt ei onneksi näin käynyt ja meillä oli mukana kaksi miespuolista reipasta avustajaa, joten tästäkin olisi helposti selvitty. Mutta tähän tosiaan tarvitsee varautua, mikäli on yksin liikenteessä sähköpyörätuolilla, että apua saattaa tarvita.

Hellekausi oli päällä. Tampereen ylle oli kertynyt tummia pilviä, mutta ei satanut. Suuntasimme keskustaan alatorille (Laukontori). Tuntuialatori hyvälle nähdä järvi. Torilta saa mustaamakkaraa, mutta nyt ei helteen vuoksi maittanut. Jäätelö sen sijaan maittoi. Torin jäätelökioski oli sijoitettu ihmeellisesti rinteeseen, niin, että sinne oli rakennettu RAPPUSET. Jäätelöä varten tarvittiin avustaja. Ehkäpä tuonkin kioskin paikan voisi miettiä uudelleen, rappuset ovat aina pieni turvallisuusriski. Siinä istuskelimme ja ihailimme satamaa. Puhelimeni soi ja se oli äitini, joka kertoi, että Hämeenlinnassa sataa. Totesin, että sitten sataa kohtaa täälläkin, että nyt pitää reippaasti lähteä eteenpäin. Kun lähdimme liikenteeseen, oli kiire, koska ukkoskuuro tosiaan lähestyi. Hämeenkadulla oli jotain remonttia ja jalkakäytävä oli kavennettu. Kaikilla muillakin tuntui olevan kiire ja ahtaus aiheutti vaikeuksia leveälle sähköpyörätuolille, kun kukaan ei oikein väistänyt. Kaikki yrittivät ehtiä sisätiloihin, ennen ensimmäisiä pisaroita. Ehdimme kuitenkin juuri ja juuri sateensuojaan.

Menimme Sokokselle, josta löytyy asialliset ja siistit invavessat kolmannesta kerroksesta. Opasteet vessoille löytyvät hyvin. Vessat ovat valvotut eli pitää soittaa soittokelloa ja sitten vartija avaa oven. Kun ovi aukeaa, syttyy soittokellon päälle punainen valo, jolloin oven saa auki. Vessoja on kaksi.

Sokokselta on helppo mennä sisäkautta kauppahalliin. Olen joskus talvella erehtynyt menemään halliin toista reittiä ja ovet ovat olleet hankalat. Sokoksen kautta kun menee, ei ole ovia riesana. Kauppahallissa on aina vähän ahdasta ja kahviloiden pöydät ovat monesti korokkeen päällä tai sitten ahtaan käytävän varrella. Löysimme kuitenkin kauppahallin päästä meille hyvin toimivan ruokapaikan (nro 159). Sähköpyörätuolit saimme mahtumaan tiskin viereen, josta poistettiin baarijakkaroita. Samasta paikasta löytyi vielä matalampikin ruokatiski ja ihan pöytiä. Ruoka oli hyvää ranskalaistyyppistä ruokaa. Listalla oli mm. kalaa, etanoita, tryffelilillä maustettua kukkakaalikeittoa ja patonkia. Oma annokseni oli lime & chilimarinoitua paistettua lohta, wokkivihanneksia ja appelsiinismetanaa. Pöytiin tarjoiltuun annokseen sisältyi alkusalaatti ja patonki. Hinta oli kohtuullinen 9,40 euroa. Jälkiruuaksi herkuttelimme Kultasuklaan suklaadipatuilla mansikoilla. Tämä on sesonkituote, jota on pakko saada, kun niitä on tarjolla. Kultasuklaan myymälä löytyy samasta päädystä tämän meidän ruokapaikkamme kanssa (nro 164). Toinen tilava paikka, jossa olemme ennenkin sähköpyörätuoleilla leiriytyneet tauolle, on Kauppahallin Kotiruoka (nro 160). Se on samassa päädyssä, mutta eri kulmassa, kuin tämä, jossa tällä kertaa söimme. Mielestäni nämä paikat soveltuvat parhaiten sähköpyörätuoleille, kun syödään tilojensa puolesta. Kun olimme olleet hallissa tunnin verran, olikin vesisade mennyt ohi. Ilma oli huomattavasti raikastunut.

Matkamme jatkui Rupriikkiin. Olen käynyt mediamuseossa noin 5 vuotta sitten ja luulin tietäväni, missä museo sijaitsee. Se olikin muuttanut ja emme heti hahmottaneet vanhassa sokkeloisessa tehdaskiinteistössä, että mistä meidän pitää mennä. Löysimme hyvän opastekartan, mutta esteetön reitti ei ollut meille nyt ihan selvä ja jouduimme kysymään apua. Perille kuitenkin pääsimme, muutaman mutkan kautta. Museoon pääsi hyvin sähköpyörätuolilla sisälle ja tilat olivat avarat. Museosta löytyi invavessa. Mediamuseo toimii samoissa tiloissa Taidehalli TR1:n kanssa. Taidehallin alakerrassa oli nykytaidetta. Yläkerrassa oli Juice Leskisestä kertova valokuvanäyttely. Pyörätuolit vietiin yksitellen takakautta henkilökunnan avustamana yläkertaan. Henkilökunta oli ystävällistä ja palveluhenkistä. Lisäksi alakerrasta löytyi museokauppa, jossa oli tavaraa tyrkyllä jos minkälaista. Itse ostin pari pikkukakkonen T-paitaa. Vanha tehdasalue on itsessään tutustumisen arvoinen ja kaunis. Alueelta löytyy myös ruoka/kahvipaikkoja, joita pitäisi joskus testata.

http://www.tampere.fi/mediamuseo/

http://www.tampere.fi/tr1/

Lämmintä riitti, mutta se ei meitä lannistanut. Jatkoimme retkeämme asemaa ja Stockmannia kohti. Stockmannilla on hyvä ruokakauppa ja sieltä on ilo hakea matkaeväitä junaan. Tästä ruokakaupasta löytyy yleensä jotain kivaa ja erikoista, mitä ei täältä meidän kotopuolesta taas saa. Nyt ostin pullon, joka on mansikkamehua ja rypäleviinietikkaa. Maahantuojana Stockmann. Sopii ilmeisesti hedelmäsalaattiin. Emme ole vielä maistelleet.

Aurinko paistoi ja asemalla hakeuduimme varjoon junaa odottamaan. Samassa varjopaikassa oli vanhempi rouva ja ambulanssimiehiä. Rouva makasi paareilla ja oli ilmeisesti tullut jostain junasta. Onneksi rouva virkosi siinä varjossa ja lähti omin jaloin kotiin. Helteellä pitää muistaa juoda runsaasti. Pendoliino tuli noin 10 min myöhässä. Junan ilmastointi oli rikki ja ilma junassa oli kuin saunassa. Ihmiset siirtyivät toisiin vaunuihin, mutta mihinkäs me olisimme invapaikoiltamme siirtyneet. Kävi mielessä, että onkohan meitäkin kohta ambulanssi vastassa.

Sain juhannukseksi uuden Alex-merkkisen sähköpyörätuolin. Tuolin etupyörät ovat jotenkin hirveen pyörähteleväiset. Kun junassaalex vekslasin tuolin paikoilleen, kallistin istuinkulman taakse ja pudotin vielä selkänojaa reippaasti taaksepäin lepoasentoon, siirtyi tietysti kaikki paino takaosaan. Kun juna lähti kiihdyttämään ja rata kallistui, alkoi sähköpyörätuolin etupää liikkumaan vaakasuoraan sivusuunnassa. Oli vähän outo tunne! Ilmiö kuitenkin katosi, kun korjasin etupyörä suoraan ja laskin itseäni eteenpäin. Joskus olen miettinyt, että ihme, ettei junissa pyörätuoleja sidota mitenkään. Jos juna jarruttaa reippaasti, niin kyllä se tuoli lähtee äkkiä liikkeelle. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin hyvin kotiin, helteistä huolimatta. Jyväskylässä oli juuri satanut, kun kotiuduttiin ja ilma oli subtrooppinen.

   

SUKULOIMASSA KUOPIOSSA 23.6.2010

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 26.06.2010 08:13

- kolmas kerta toden sanoo –

 

Pääsimme vasta kolmannella yrittämällä matkaan, katsomaan mieheni sukulaisia Kuopioon. Suunnittelimme retkeä jo talvella ja sovimme toukokuulle, päivän, jolloin olisimme matkanneet. Sairastumisen vuoksi kävin kuitenkin VR:llä vaihtamassa liput kuukauden päähän. Kun yritimme lähteä toisen kerran, mieheni pääsi pendoliinon eteiseen ja sähköpyörätuolista hävisi virrat. Sähköpyörätuolin moottori vapautettiin ja se vedettiin junasta ulos. Mieheni matkusti taksilla kotiin ja minä menin vaihtamaan jälleen kerran lippuja. Kun menin vaihtamaan liput saman tien, niin ei tarvinnut maksaa mitään. Harmitti niin vietävästi, mutta illalla jo nauratti. Miten voi olla näin huonoa tuuria?kukkaloistoakuopiontori

 

Pari vuotta sitten meille sattui vastaava. Olimme lähdössä synnyinkaupunkiini Hämeenlinnaan. Uudehko Belize-merkkinen sähköpyörätuolini oli ollut tämän tästä hajalla. Belizeä oli korjattu viimeksi ed. viikolla. Lähtöaamuna tuolin takapää romahti. Olimme onneksi vielä kotona. Sitten junalippuja siirrettiin kuukauden päähän ja taas matka jouduttiin perumaan sairauden takia. Silloin emme sitten enää kolmatta kertaa siirtäneet lippuja, vaan maksoimme pienen peruutusmaksun ja saimme lippujen hinnan takaisin.

 

Onni onnettomuudessa näissä meidän sähkärin hajoamisissa on kuitenkin ollut se, että ne ovat hajonneet kotona, eikä toisella paikkakunnalla, jolloin olisi maksanut useita satoja euroa, kun olisi pitänyt tulla taksilla kotiin. Mieheni sähköpyörätuoli kuitenkin korjattiin nopeasti sairaalan toimesta ja vika ei ollut suuri: sähköjohto oli irronnut.

Matkaan lähdettiin n. klo 9.30 pendoliinolla, joka oli Kuopiossa noin klo 11. Asema on vanha ja sieltä ei invavessaa löydy. Asema on rakennettu, ennen kuin hissit keksittiin ja kulku laitureilta tapahtuu rappusten lisäksi jyrkkää tunnelia pitkin kadulle. Sähköpyörätuolille tunneli on hyvä, mutta käsin kelaten se voi olla pitkä ja hankala. Tunnelin toisella syrjällä on käsipuu.

kahvilafadoAurinko paistoi täydeltä terältä, kun siirryimme torille, joka on parin korttelin päässä asemasta. Tori oli jyllerretty puoliksi auki, kun rakentavat torinaluspysäköintiä.

Menimme kahville Fadoon, jonne on ahdas sisäänkäynti sähköpyörätuolin kanssa, mutta kyllä siitä pääsee. Pienellä raivaamisella saimme sähköpyörätuolit ja seurueemme mahtumaan parin pyöreän pöydän ympärille.

Kauppahallin ympäristö oli revitty em. remonttitöiden vuoksi auki. Sitten viime käynnin, oli rakennettu uusi loiva ramppi kauppahalliin, jossa ehdottomasti pitää aina käydä Kuopion retkellä. kauppahallinramppiAikaisemmin saman sisäänkäynnin kohdalla muistikuvani mukaan oli jokin rampin tapainen, mutta aivan liian jyrkkä. Halliin kulku sujui parhaiten rakennuksen toiselta puolen. Tori oli entinen virkeä Kuopion tori ja toria halkoi komeat kesäkukkarivistöt. Kävimme myös tutustumassa Pikku Pietarin pihaan, jossa on pieniä käsityöläismyymälöitä. Myymälöihin on rappusia, mutta tuotteita oli mukavasti tuotu myös pihalle esille. Ostosten teko onnistuu pyörätuolistakin.

Vessassa kävimme perinteisesti torin laidalla Rossossa, jossa olemme aina tottuneet käymään. Vessa & lastenhoitohuone on maksuton, joten sinne oli jonoa. Sokokselta kuulemma löytyisi toinen invavessa ja olisin lähtenyt katsomaan, mutta muu seurue totesi, että käydään vaan Rosson vessassa, kun se on tuttu ja turvallinen.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä syömään kreikkaiseen ravintolaan, mutta se olikin suljettu. Kummallista, että kun on Kuopio soi ja tanssii- viikot, niin laittavat ravintolan kiinni. Meillä oli pöytävaraus Wanhan Sataman ravintolaan, joka osoittautuikin loistopaikaksi. Terassille pääsi hyvin sähköpyörätuolilla. Koska Kuopiossa oltiin, valitsin listalta muikkuannoksen. Muikut olivat herkullisen rapeita ja ateria oli täydellinen. ravintolawanhasatamaAnnokset tarjoiltiin pöytiin. Mikäli satamassa olisi tullut vessahätä, niin minulla ei olisi ollut harmaata hajua, mistä lähteä etsimään invavessaa. Ehkäpä sellainenkin jostain olisi löytynyt tai sitten ei…

Kotimatkaan lähdettiin viiden jälkeen. Kotimatkalla oli pieni haaste. Kuopion asemalaituria ei ole korotettu, eikä Pieksämäen asemalaituria. Kotimatkalla oli IC-junan vaihto Pieksämäellä, jonne olin VR:n avustuspalvelusta tilannut lisämiehen, koska junasta piti tulla ramppia pitkin alas. Painava sähkäri kun lähtee vyörymään, ja jos pyörä pomppaa yli rampin laidan, niin se ei ole miellyttävä tunne. Takavetoisella sähkärillä ramppia ylös noustessa jotenkin etupyörät herkästi pyörähtävät rampin yläpäässä sivuttain ja niin kävi nytkin. VR:n avustuspalvelu on toimiva ja hyvä asia. Kun palveluun soittaa pari vuorokautta aikaisemmin, voi sieltä tilata saattajan vaikkapa iäkkäälle äidilleen, joka tarvitsee matkatavaroiden kantoapua jossain asemalla, kun vaihtaa junaa. Tämä luo turvaa. Kiitos tästä palvelusta VR:lle! Tosin se palvelunumero on joskus hyvin ruuhkainen ja tälläkin kerralla kun soitin, jouduin roikkumaan linjoilla 20 min, ennen kuin pääsin läpi.

Koska olisi tarkoitus, että tähän blogiin kirjoittaisivat muutkin, kuin minä, niin toivoisin, että kuopiolaiset nyt tarttuisivat kynään ja antaisivat vinkkejä kotikaupunkinsa esteettömistä nähtävyyksistä ja paikoista!
Minua itseäni kiinnostaisivat nyt hyvät ruokapaikat ja kahvilat keskustan alueella. Ja tietysti paikat, joihin ei kannata yrittää, ettei tule paha mieli.

Ps. Sain juhannukseksi uuden tuliterän Alex-sähköpyörätuolin ja olen siitä iloinen. Tuolissa on erittäin hyvä jousitus.

   

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL