Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki

Blogit

Pääseekö sinne?

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Administrator 29.03.2011 14:43

Esteetöntä matkailua listaavaan Suomi Kaikille -palveluun on taannoin avattu uusi Pääseekö sinne -osio. Palvelun käyttäjät saavat kätevästi tietoa eri paikkojen esteettömyydestä (tai sen puutteesta) ja voivat kirjauduttuaan sivustolle lisätä itse joukkoon uusia kohteita. Arviointi perustuu omaan toimintakykyyn eikä edellytä esteettömyyden asiantuntemusta. Yllättävää sinänsä on, ettei vastaavaa mahdollisuutta ole ilmeisesti Suomessa aiemmin tarjottu näin laajamittaisena. Uskon ja toivon, että tämä tilaisuus tullaan käyttämään hyödyksi.

 

Moni tuskin tulee arjessaan pohtineeksi esteettömyyttä. Tämä johtuu siitä, ettei sitä tarvitse pohtia. Maalaisjärjellä luulisi, että jokainen pitää helppoa liikkumista ja toimimista hyvinä tavoitteina.  Lehtien yleisönosastoja kahlatessa tuntuu toisinaan, että asia on päinvastoin – levennetyt ovet ja madalletut kynnykset leimataan tuhlailuksi. Tivattaessa perusteluja tuttu lause kuuluu: ”Ei kai kaikkialle tarvitsekaan päästä?” Tähän on yksiselitteinen vastaus: ”Kyllä tarvitsee.”

 

Esteettömyys on osa liikkumisen vapautta ja ihmisoikeus. Eikä se koske ainoastaan vammaisia. Esimerkiksi jokainen lastanvaunujen tai raskaiden kantamusten kanssa kuljeksiva on varmasti kiitollinen kevyemmistä ovista. Eläkepommin tikittäessä otsikon tiedustelu on sitä paitsi arkipäivää koko ajan laajenevalle osalle suomalaisista.

 

Tämä ei tietenkään tarkoita, että esteetön reitti olisi aina se kaikista suorin. Itsekin olen kulkenut monet kiertotiet vaikkapa interreilatessani pyörätuolilla Euroopassa tai vain suunnistaessani Helsingin yliopiston vanhalla kampuksella.  Pääsääntöisesti se on ollut hauskaa ja ihmiset ympärilläni avuliaita.

 

Uudet rakennukset toki toivoisi suunniteltavan mahdollisimman monipuolisesti. Kukaan ei silti tavoittele monumenttien kaatamista tai kaikkien portaiden irti hakkaamista luiskien tieltä. Esteettömyys on hyvin usein myös asennekysymys. Jokaisen pitäisi päästä sinne, minne hänet toivotetaan tervetulleeksi.

 

Sanni Purhonen
Kynnys ry, toimitussihteeri

 

Katso lisää tietoa osoitteista: www.pääseekösinne.fi sekä www.suomikaikille.fi.

 

NIIN LÄHELLÄ, MUTTA KAUKANA

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 21.03.2011 10:08

Jyväskylän yläkaupungin Kauppakatu

 

Ajelen paljon sähköpyörätuolillani Jyväskylän keskustassa ja ”yläkaupungilla” eli Kauppakadun yläpäässä. Tuntuu, että siellä jokainen ihastuttavan näköinen pikkupuoti on minua lähellä, mutta niin kaukana, koska joka paikkaan on rappunen tai kaksi. Kaikki rakennukset ovat jostain 1950-1960 luvuilta. Se on ikävää, että aina on se pieni rappunen. Se ei ole sama, että katselee näyteikkunaa ja lähettää sitten toisen ihmisen sisälle.

 

Asioimme kauppakadulla thamaalaisten naisten ompelimossa, jossa hinta-laatusuhde on hyvä. Se on myös puoti, jonne ei pyörätuolilla ole mitään asiaa. Myyjät tulevat aina meitä palvelemaan kadulle, kovillakin pakkasilla, vaikka henkilökohtainen avustaja pystyisi hoitamaan asiat niin, ettei tarvitsisi palella. Thaimaalaiset ompelijat ovat käsittämättömän palveluhaluisia ja ystävällisiä. Mikäli henkilökunta ei olisi näin ystävällistä, varmaan hakeutuisimme johonkin helpommin lähestyttävään ompelimoon. Näiden ompelijoiden ilo on tarttuvaa ja heidän kanssaan on helppo asioida, vaikka yhteistä kieltä ei aina tahdokaan löytyä. Meillä on valmiit kaavat, jotka on tehty viime syksynä Lahden invalidiliiton kurssilla. Lisäksi olemme piirtäneet kuvia, mitä haluamme. Puolen vuoden aikana miehelleni on teetetty kolmet housut ja kolme pukupaitaa.

 

 

Kalaliike Mäkinen

Kauppakatu 8, Jyväskylä

http://www.kalaliikemakinen.fi/

Legendaarisesta Mäkisen kalaliikkeestä on haettu herkullista tuoretta sushia avustajan avustuksella.

 

 

Katriinan kauppa

Kauppakatu 19, Jyväskylä

http://www.katriinankauppa.fi/

Aivan ihastuttava kauppa on näyteikkunan takaa Katriinan kauppa. Kaupassa teemoiksi nousevat ekologisuus, lähituotanto ja kierrätys. Lähiruokaa voisin suosia, mutta taas se rappunen!

 

 

Katriinan kasvisravintola

Kauppakatu 11, Jyväskylä

http://www.maijasilvennoinen.fi/demo/?sivu=katriina

Tähän ravintolaan on yritetty tehdä jotain rampin tapaista ja sinne kyllä jopa saattaisi sähköpyörätuolillakin päästä….. Tämä ravintola on suosittu opiskelijoiden keskuudessa ja yleensä ruoka-aikaan koko jalkakäytävä on niin täynnä opiskelijoiden polkupyöriä, ettei sähköpyörätuolilla meinaa sekaan mahtua. Olen kuullut, että ruoka olisi hyvää ja edullista.

 

Retrokki

Kauppakatu 4, Jyväskylä

http://www.retrokki.com/

Retrohenkisiä lastenvaatteita, mutta näitäkin pitää vain ihastella näyteikkunasta käsin, rappusen vuoksi.

 

Maailmankauppa Mango

Kauppakatu 5, Jyväskylä

http://www.maailmankauppamango.net/.php/index.html

Tätä kauppaa pyörittää Jyväskylän kehitysmaayhdistys ry. ja valikoima sisältää monenlaista kehitysmaissa valmistettua tavaraa. Olen saanut lahjaksi jotain todella hyvää teetä tästä liikkeestä. Tähänkin puotiin on sitten rappunen.

 

Luontokauppakin löytyy Kauppakadulta Mangon vierestä, mutta taas kerran rappunen! Olen joskus tilannut netin kautta laadukkaita T-paitoja tästä kaupasta.

 

Pellavainen

Kauppakatu 4, Jyväskylä

http://www.pellavainen.com/

Haluan vielä mainita Pellavaisen, jonka ikkunan taakse olen usein itsekseni pysähtynyt katselemaan. Voi olla, että jos rappusta ei olisi, olisin tuoltakin jotain ostanut.

 

Tässä vain muutamia esimerkkejä yläkaupungin tarjonnasta, jotka ovat esteellisiä ja näiden kohdalla täytyy tyytyä näyteikkunaostoksiin. Yläkaupungilta löytyy lisäksi esteellisiä antikvariaatteja, gallerioita ja ruokapaikkoja yms.

 

Yhteen ongelmaan olen vielä törmännyt. Kun teet ostoksiasi kadulla ja haluaisit käyttää jotain muovikorttia ostostesi maksamiseen, se ei onnistukaan. Laitteella ei osata tai voida ohittaa koodia ja sitä ei voida tuoda pihalle. Käteistä kannattaa nykyisin aina pitää mukana.

 

Yläkaupungilla on vielä pieni K-market. Tässä jokin aika sitten olimme tässä pikkukaupassa, joka on isolle sähköpyörätuolille hyvin ahdas, ostoksilla. Kysyin reippaasti kassalta, että voihan tämän maksukortin koodin ohittaa, koska se on hieman hankala…. Minulle vastattiin, että ei voi, koska kauppias on määrännyt, ettei niitä ohitella. No, minulla on parin eri pankin visa electron ja en ole vaivautunut opettelemaan lukuja ulkoa, vaan olen piilottanut ne puhelimeni muistiin, puhelinnumeroiden sekaan. Kortinlukulaite tökötti korkealla kassan päällä ja minä olin matalalla. Aloin sitten hilaamaan itseäni hitaan, hitaalla sähköpyörätuolin hissillä yläilmoihin. Alex-merkkisen sähköpyörätuolini hissi on erittäin hidas, verrattuna edellisten sähköpyörätuolieni hisseihin (Belize ja Strorm). Sitten kaivoin kovalla työllä käsilaukkuni pohjalta lukulasini, jotta näkisin puhelimeni numerosarjat. Sitten hitaasti etsin puhelimeni muistista tarvittavan numerosarjan ja jono takanani kasvoi. Sitten tietysti operaatio jatkui sillä, että hidas hissi piti laskea vielä alaskin ja silmälasit pakata takaisin. Tämä kesti tuhottoman kauan. Tuli mieleeni, että jos joka päivä kävisin ruuhka-aikaan hidastamassa tätä kassajonoa tällä tavalla, niin muuttaisiko kauppiaskin mielensä, että tämä koodi voitaisiin tietyissä tapauksissa ohittaa. Forumin K-marketissa tätä koodia ei tarvitse naputella. Selviän kassalta tosi nopeasti.

 

Vielä hankalampaa on, jos vammainen henkilö ei näe, tai ei pysty painelemaan niitä nappuloita. Tässä kohtaahan tietysti ns. terve ihminen sanoo, että onhan sillä vammaisella henkilöllä silloin avustaja mukana. Kuinka moni terve ihminen on valmis antamaan pankkitunnuksensa esim. viidelle eri avustajalle, jotka vaihtuvat tämän tästä ja heitä et edes kunnolla tunne? Se on melkoinen turvallisuusriski. Tai sitten tilille ei kannata laittaa kerralla montaa sataa euroa rahaa, mutta oma työnsä siinäkin on, että kuka niitä rahoja sinne tilille siirtelee, jos henkilö ei siihen itse pysty.

 

On tässä hassuja ja hyvin ärsyttäviä juttuja sattunut. Vaikeavammainen mieheni sai kirjatun kirjeen. Täyttelimme postin paperit valmiiksi kotona. Mieheni ei näe kovin hyvin ja kynäkään ei oikein pysy kädessä, paitsi avustettuna. Sitten hän lähti postiin avustajansa kanssa. Hetken päästä he tulivat takaisin ja kertoivat, etteivät saaneet kirjattua kirjettä, koska henkilökohtaisella avustajalla ei ollut henkilöllisyystodistusta mukanaan. Miehelläni oli henkilöllisyystodistus ja kirjattu kirje oli hänelle. Miksi henkilökohtaisella avustajalla olisi pitänyt olla todistus, koska ei hänelle mitään kirjettäkään ollut tullut? Olin kiukkuinen ja lähdin sitten hakemaan tuon kirjeen ja sen sainkin, vaikkei kirje minulle kuulunutkaan.

 

Helpointa Jyväskylän keskustassa on tehdä ostoksia isoissa kauppakeskuksissa, sekä Sokoksella ja  Anttilassa. Kauppakadun yläpäässä voi sitten käydä tekemässä näyteikkunaostoksia, jolloin rahat säästyy. Laughing

 

   

SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 28.02.2011 09:10

 

http://www.craftmuseum.fi/index.htm

 

Suomen käsityön museo on aivan Jyväskylän keskustassa, kävelykadun varrella. Museo ei ole kaikista esteettömin, mutta kyllä siellä selviää. Tämä museo on Jyväskylässä lempimuseoni.

Museon sisäänkäynti on jo hieman haasteellinen. Pyörätuolilla ei pääse suoraan ovesta hurauttamalla sisään, vaan pitää mennä ensin kapealle tasanteelle näyteikkunan kohdalta. Oven vierestä löytyy ovisummeri, jota painamalla saa tarvittaessa apua. Ovesta sisään sukkuloiminen on haasteellista, kapea rapputasanne, 90 asteen kulma ja sitten kapea tuulikaappi. Siitä kuitenkin olen sähköpyörätuolillani lukuisat kerran kulkenut ja se taitaakin enemmän olla harjoituksen tulosta, että se nykyisin tuntuu ihan helpolle.

 

Museo on sokkeloinen ja monessa tasossa, mutta jos aihe kiinnostaa, on kaikki vaiva sen arvoista, vaikka joutuukin menemään hankalalla porrashissillä ja tavallisella hissillä. Katutasossa on vaihtuva näyttely. Tällä hetkellä katutasolta löytyy Suomen Nukketaiteilijat ry:n näyttely. Katutasosta löytyy myös hyvä invavessa. Katutasosta sitten pitääkin siirtyä joko loivia rappuja tai porrashissillä puolisen kerrosta ylöspäin. Porrashissi on hieman haasteellinen, koska se on tungettu ”väärinpäin” ahtaaseen nurkkaukseen. Jalkalaudat pitää isommista tuoleista, kuten sähköpyörätuoleista irrottaa. Museon henkilökunta on kuitenkin avuliasta ja auttaa ja opastaa porrashissin kanssa.

 

Seuraavalla pienellä tasolla on tällä hetkellä näytteillä Teollisuustaiteen Liitto ORNAMOn 100-vuotis näyttelyä. Tältä tasolta sitten nurkan takaa löytyykin jo hyvä hissi, jolla pääsee kellarin perusnäyttelyyn, sekä yläkertaan, jossa on vaihtuva näyttely (tällä hetkellä Ornamo jatkuu yläkerrassa). Yläkerrassa on kapea kuja, jossa näyttelyt vaihtuvat, sekä luentosali, jossa on pysyvänä näyttelynä ”Aikamatka Käsityöhön”. Yläkerrasta löytyy avoin paja, jossa voi omatoimisesti askarrella, pientä maksua vastaan. Pajaa voi myös vuokrata pienet ryhmät. Pajasta löytyy erilaisia ohjeita ja tarvikkeita, mutta se tosiaan vaatii hieman omatoimisuutta.

 

Alakerrassa sitten on pimeää, koska sinne on kerätty näytille vanhaa tavaraa, joka ei siedä valoa. Sieltä löytyy erilaisista vitriineistä noin 100 vuoden ajalta katsaus käsitöihin. Lisäksi alakerrassa pääsee kansallispukunäyttelyyn. Museo on todella sokkeloinen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja aikaa kannattaa varata. Alakerrassa on aistitila, jossa voi kuunnella, käsin kosketella ja haistella käsitöihin liittyviä juttuja.

 

Museo on valtakunnallinen erikoismuseo ja sen osana toimivat Suomen kansallispukukeskus ja Konservointikeskus. Museossa tutkitaan ja tallennetaan kaikkea käsityöhön liittyvää asiaa. Sieltä saa myös neuvoja, jos omistaa esim. vanhan käsityön tai vaikkapa kansallispuvun, että miten sitä tulisi hoitaa ja säilyttää. Museo tarjoaa käyttöömme käsikirjaston ja tietopalvelun, joista lisää museon kotisivuilla. Museo järjestää pitkin vuotta erilaisia tapahtumia ja luentoja. Ostoksia voi tehdä museon omasta kaupasta ja museosta on muutaman rappusen nousun jälkeen yhteys viereiseen Taito Shoppiin.

 

Perjantaisin museoon on kaikille vapaa pääsy. Henkilökohtaiset avustajat pääsevät ilmaiseksi. Museolta voi tarvittaessa lainata rollaattoria tai pyörätuolia. Museon aulatilassa on viittomakielinen opastus (tv-monitori), jossa on museon esittelyä.

 

Tervetuloa Suomen käsityön museoon!

 

Mikäli et nyt pääse museoon, niin museolla on lisäksi mielenkiintoisia verkkonäyttelyitä tarjolla:

 

http://www.craftmuseum.fi/verkkonayttelyt.htm

 

ps. esteettömyys arvioinnissa muutama kuva museolta.

   

K-S Lihastautiyhdistys ja Remppateatteri Mikkelissä

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 21.02.2011 10:23

KESKI-SUOMEN LIHASTAUTIYHDISTYS RY. 30-VUOTTA!

REMPPATEATTERI, MIKKELI

19.-20.2.2011

Kovat pakkassäät ovat vaivanneet ja pihalle ei juuri sähköpyörätuolin kanssa ole ollut asiaa. Junaretkeilyä ei kannata talvella harrastaa, koska olisi ikävää jäädä jonnekin metsätaipaleelle, kun junasta katoaisivat sähköt ja pakkasta olisi -30 asetta.

 

Lauantaina 19.2.2011 vietettiin Laajavuoressa Keski-Suomen lihastautiyhdistyksen 30-vuotispäiviä. Onnea! Syksyllä jo kirjoittelinkin tähän blogiin Rantasipi Laajavuoresta (MATKAMESSUT JYVÄSKYLÄN LAAJAVUORESSA 26.10.2010).

 

Kutsuvieraina tervehdyksensä esittivät opetusministeri Henna Virkkunen, emeritus piispa Yrjö Sariola ja Lihastautiliiton toiminnanjohtaja Anne Heikkinen. Lisäksi Aarto Pessinen oli koonnut hienon kuvasarjan valokuvista, kuvakertomuksen, joka siivitti yleisön 1980-luvulle ja yhdistyksen alkutaipaleelle. Saimme myös kuulla Maj-Lis Koposen rinnalla kulkijan kertomuksen, Lihassairaan tukena. Maj-Lis kun puhui, itselleni vierähti kyynel silmään. Tilaisuudessa oli myös musiikkiesityksiä, ruokaa, kakkukahvia ja HYVIÄ YSTÄVIÄ.

 

Kokoustila oli sopivan kokoinen. Ruokailutilaa meille oli varattu riittävästi ja kaikki mahtuivat hyvin pöytiin, sekä pöydistä pois. Jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani kritisoin Laajavuoren vessoja. Hotellin kanssa olimme jo sopineet, että saamme yhden ”invahuoneen” käyttöömme, että siellä voisi sitten käydä vessassa, tai alakerran kylpyläosastolla. Kävin pari viikkoa aikaisemmin puheenjohtajamme kanssa testailemassa ”invahuoneen” toimivuutta. Liikun sähköpyörätuolilla ja pienessä ”invahuoneessa” oli sen verran kalusteita, etten mahtunut kääntymään huoneessa. Kävin sitten kääntämässä tuolin käytävällä ja peruutin eteiseen, josta juuri ja juuri pääsin ”invavessaan”, jossa oli matala pytty nurkassa ja kädensijan nysä seinässä toisella puolen. Tukevan näköinen lavuaari oli pytyn edessä, että siitä sitten ehkä joku saa tukea, jos ei seinästä ole apua. Itseäni ei tuo vessa viehättänyt yhtään. Vessa on lisäksi niin ahdas, että jos sinne ajat sähköpyörätuolin, ei sinne enää mahdu avustajaa.

 

Ruokailun jälkeen itse päätin käydä kylpyläosaston tilavassa, uudessa ja toimivassa invavessassa. Menin ensin hissillä alakertaan ja sitten porrashissillä kylpyläosastolle. Matkaan meni aikaa, kaikkine hisseineen. Sitten tajusin, että olen jo kokouksesta myöhässä ja en enää pitänyt kiirettä. Jäin vielä suustani matkalla kiinni, kun keskustelin erään yhdistyksen jäsenen kanssa tästä vessaongelmasta. Hän oli käynyt ”invahuoneessa” vessassa ja koki sen aika toivottomaksi. Edelleen ihmettelen, että vaikka Laajavuoren hotellia on remontoitu viime aikoina, niin miksei sinne ole tehty ravintolan yhteyteen yhtä toimivaa invavessaa? Hotellissa kuitenkin on peräti 10 ”invahuonetta” eli vammaisasiakkaitakin odottavat. Invahuoneessa pärjää, jos on pieni ja siro pyörätuoli ja matala vessanpytty nurkassa riittää. Tosin ”invahuoneen” vessaankin on pieni kynnys. Huhtikuussahan Laajavuoressa Lihastautiliitto pitää Neuvoa-antavat päivät ja puheenjohtaja ja sihteeripäivät. Koska päivät ovat kaksipäiväiset, niin silloin näille ”invahuoneille on käyttöä. Voi, voi. Itsekin olen varmaan lihastautiyhdistyksen sihteerinä osallistumassa…. No, nyt olen varmaankin käsitellyt riittävästi Laajavuoren vessatilannetta ja se riittäköön ja lupaan olla huhtikuussa enää palaamasta tähän ongelmaan.

 

Kun juhlista oli toivuttu, niin sunnuntaina lähdettiin vammaisjärjestöjen yhteiselle teatteriretkelle Mikkeliin. Retken takana olivat: Jyväskylän Seudun Invalidit ry, Keski-Suomen Epilepsiayhdistys ry, Kynnys ry ja Vammaisneuvosto. Matkalle lähdettiin hissillisellä linja-autolla, joka on toimiva peli meidän pyörätuoliakin käyttävien kannalta. Ennen teatteriesitystä kävimme syömässä Mikkelissä ABC-asemalla. Aikaa oli varattu runsaasti ja ABC-asemathan ovat suhteellisen tilavia ja toimivia paikkoja, niin nytkin. Täälläkin tosin invavessa olisi saanut olla himpun verran tilavampi, mutta tämä oli luksusvessa verrattuna Laajavuoren ”invahuoneen” vessaan.

 

Mikkelin kansalaisopiston Remppateatteri on perustettu vuonna 2005 ja se on Mikkelin vammaisjärjestöjen ideoima ryhmä. Osa näyttelijöistä liikkui pyörätuolilla ja yksi rollaattoria apuna käyttäen. Esitys oli Molièren humoristinen Luulosairas. Esityksestä hauskan teki se, että toisaalta se oli vähän kuin elävästä elämästä. Joukossammehan on aina näitä ihmisiä, joilla on kaikenlaisia vaivoja, joita lääkitään ja niistä tehdään monesti isompi juttu, kuin ne ovatkaan. Jos ihminen kaipaa rakkautta ja huolenpitoa, hän saa sitä ehkä esittämällä sairasta. Tässäkin näytelmässä Luulosairaan vaimo huolehti miehestään ylenpalttisesti, koska tämä oli niin sairas. Yksinäiset mummot monesti hakevat varmaan tällä tavoin huomiota. Sitten kun mummo on oikeasti sairas, kukaan ei otakaan häntä todesta, koska vaivojen valittaminen menee mummon luulosairauden piikkiin. Hieno ja hauska esitys kaiken kaikkiaan. Näyttelijät olivat harrastajia, mutta varsinkin pääroolia vetävän Kauko Väisäsen suoritus oli uskomattoman täydellinen ja ammattimainen. Onkohan pyörätuolia käyttävällä hyväkuntoisella nuorella ihmisellä mahdollisuutta päästä opiskelemaan teatterikorkeakouluun?!

 

Remppateatterin esitys oli 1800-luvun puutalossa, jonne pääsi sisään takakautta asiallista ramppia pitkin, suoraan saliin. Teatteri oli pieni ja kodikas. Kaikille riitti tilaa ja näytelmän ohjaaja ystävällisesti järjesti meidänkin ryhmämme niin, että pyörätuolit saatiin mahtumaan järkevästi. Vessa yms. tiloista en tiedä, kun en käynyt testaamassa, mutta kun ottaa huomioon, että esiintyjistäkin puolet liikkui pyörätuoleilla, kuvittelisin, että tiloista löytyisi käyttökelpoinen invavessa.

 

Voin suositella kaikille Mikkelin Remppateatteria hyvällä omalla tunnolla. Ja kiitos taas kerran ahkeralle Sukasen Anjalle, joka otti vastuun koko retkestä. Retken voimalla jaksaa taas arjen keskellä pitkään.

   

JYVÄSKYLÄN KESKUSTAN RUOKAPAIKKOJA ja kuulumisia muutenkin

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Kirjoittanut Tanja 22.01.2011 09:46

Italialaishenkisiä Rossoja löytyy lähes joka kaupungista. Jyväskylässäkin on kaksi Rossoa. Toisessa Rossossa en ole käynyt, joten en tiedä paikan toimivuudesta, mutta JYVÄSKESKUKSEN kakkoskerroksen Rosso on tuttu paikka. Anoppi oli sitä mieltä, ettei siihen toiseen Rossoon olisi sähköpyörätuolilla mitään asiaa. Kauppakeskuksen takapihalta pääsee Rossoon suoraan tai sitten liukuovien kautta ilman, että matkustaa hissillä. Jos taas Rossoon on matkalla kävelykadulta, niin sitten pitää turvautua ahtaisiin hisseihin. Hissiin ei oikein enää avustajaa mahdu, jos on isokokoinen sähköpyörätuoli, vaan meillä avustajat ovat juosseet rappusia pitkin, kun avustettava on matkannut hississä. Kesäaikaan Jyväskeskuksen takapihalle pääsee loivaa ramppia pitkin Asemakadun puolelta, mutta talvikunnossapidon kanssa on vähän niin ja näin tämän rampin kohdalla. Toinen hissitön reitti on kiertää korttelin toisesta päästä Kilpisenkadun puolelta, mutta matkana se on hieman pitkä, ellei satu olemaan liikkeellä sähköpyörätuolilla.

 

Rosso on perheravintola ja sieltä saa perusruokaa. Appiukkoni nimi on Heikki ja anoppini ehdottikin, että hän kävisi varaamassa ison pöydän Heikin-päivien johdosta Rossoon. Jyväskeskuksen Rosson ensimmäinen pöytä on iso ja tilava. Se on kaikista järkevin pöytä, kun on isot sähköpyörätuolit liikenteessä.

 

Oma suosikkipitseriani Jyväskylässä on Väinönkadulla sijaitseva Monosera, joka taitaa olla turkkilaisomistuksessa. Se on katutasossa. Pientä kynnystä on, eikä liukuovia, mutta sisälle kyllä helposti selviää. Monesti ravintolasta päin ovat jo tulleet meitä kadulle auttamaan, kun ovat huomanneet, että olemme menossa sisälle. Palvelu onkin ollut hyvin ystävällistä. Meille on raivattu heti tilaa. Pitsat ovat isompia kuin Rossossa ja huomattavasti edullisempia.

 

Heikin-päivien jälkeisenä päivänä veimme työntekijämme syömään Viikinkiravintola Haraldiin kiitokseksi siitä, että hän pelasti pikkujoulumme. Meillä on kotona keittiö, joka on madallettu pyörätuolitasolle. Monelle työntekijällemme matalalla olevat kalusteet ovat todella mahdottomat. Yleensä meillä työntekijä on aina leiponut pikkujouluihimme meidän keittiössä tarjottavaa, mutta nyt henkilökohtainen avustaja sanoi, että hän hoitaa homman omassa kodissaan ja tuo sitten valmiit tuotteet meille. Sovimme, että hän laittaa työtunnit ylös ja tuo kaupan kassakuitin ostamistaan tavaroista. Kun pikkujoulupäivä oli, niin iltapäivällä työvuoroon tuleva työntekijä olikin sairastunut ja emme saaneet ketään tilalle! Meille oli tulossa yli 10 vierasta ja ilmassa alkoi olemaan katastrofin aineksia, että miten selviämme ilman henkkaria. Tämä jo aamupäivän omassa keittiössään ahertanut työntekijämme sitten uhrautui ja lupasi tulla vielä illaksi töihin leivonnaistensa kanssa.

 

Sitten henkilökohtainen avustajamme vielä sanoi, ettei tuo mitään tarvikelaskua leivonnaisista, vaan tämä on hänen joululahjansa meille. Olin sanaton ja itku meinasi päästä. Sitten tuli sellainen olo, että nyt pitää yrittää jotenkin kiittää tätä työntekijää. Päätimme, että viemme hänet Viikinkiravintola Haraldiin. Se on persoonallinen paikka, josta saa hyvää ruokaa. Tämä oli viides kertani Haraldissa ja koskaan en ole vielä pettynyt. Jyväskylän Harald on kellarissa. Sinne pääsee hissillä, jonne pääsee Haraldin viereisestä ovesta. Kun Harald aikanaan avattiin parisen vuotta sitten Jyväskylään, ensin luulin, ettei sinne pääse kuin rappusia. Ovella ei ole mitään opastetta, että viereisen oven kautta pääseekin. Haraldista löytyy myös invavessa. Henkilökunta on hyvin, hyvin ystävällistä ja auttavaista. Kymmenen pistettä ja voin suositella tätä paikkaa, jos todella haluaa herkutella.

 

Lunta on RIITTÄNYT! Sähköpyörätuolin kanssahan se on tarkoittanut sitä, että esteitäkin on riittänyt. Jalkakäytävät on ahtaat ja välillä on pitänyt kiertää, kun ei ole aurattu. Yhtenä iltana olin tulossa kotiin sähköpyörätuolillani ja jäin yhteen mäkeen kiinni. Tuoli ei mennyt eteen eikä taakse. Nostin jalkalaudat ylös ja yritin potkia korkokengän koroilla tuolia ja itseäni irti, mutta tuoli vain upposi syvemmälle. Missään ei näkynyt ketään ja mietin jo, että soitanko taksikeskukseen ja tilaan taksin. Sitten kuitenkin totesin, että ilma ei ole kylmä ja minulla ei ole kiire mihinkään, että kyllä joku koiran ulkoiluttaja kohta kuitenkin tulee. Vaan apu tulikin nopeammin, kuin osasin odottaa. Ohi ajava auto pysähtyi ja mies kysyi, että tarvitsenko apua ja voiko hän auttaa? Mies irrotti minut hetkessä lumipenkasta ja pieni lapsi heilutteli sieltä auton ikkunasta. Vilkutin takaisin ja olin iloinen. Loppumatka sujuikin jo paremmin. Pitää käydä sairaalalla vaihdattamassa paremmat renkaat, ainakin taakse. Näillä renkailla on ajettu nyt 1000 km ja ovat melkoisen sileät. Tulisi pian kesä ja lähtisi lumet! Kevättä odotetaan!

 

Monosera, Väinönkatu 9, 40100 Jyväskylä

Harald, Kauppakatu 33, 40100 Jyväskylä

   

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL